Näkymät uusiksi

Heivasin huonekalut taas kerran muutamilla kierteillä. Nyt meillä on pieni tv-huone leivinuunin ahtaamassa tilassa aulan tuntumassa. Olohuoneessa on enää työhuonetta, makuukammaria ja sitä seurustelutilaa, että yksi toiminto vähemmän =). Hilasin jo välillä yhden pöytäryhmän siihen, mutta sain kohteliaan neuvon ja se lensi seuraavassa kieteessä terassille. Rapsin kaikki taulut seiniltä ja jopa ruuvit ja naulat. Kuvittelin laittavani vain muutamia. Taas kohtelias ehdotus, että mitä jos olohuoneeseen viimeinkin laittaisi kaiken mahdollisen seinille.....huuuuuu. No, katsotaan, kokeillaan, muttei ehkä sittenkään kaikkea. Taas lähti monta huonekalua 'ulkokartanolle' ja vaihtelu sinällään jo virkistää. Sain imuroitua kaikki nurkat, kun lähes jokainen mööpeli liikkui paikaltaan.

Varsinainen murheen kryyni - omituiset pinot tasoilla - voi sanoa jopa lisääntyneen. Ei se mitään. Koko operaatio oli oikeastaan sijaistoimintaa, kun en saa tartuttua omaan vaatetilanteeseeni. Pinot odottavat rauhassa omaa vuoroaan niin vaatehuoneessa kuin muuallakin. Ompelukoneen vierestä sain korjaukseen tuodut tehtyä ja vain ehkä siksi, että kone on valmiina pöydällä. Monia rumia sanoja kuultiin ja tyylilleni naurettiin, mutta omaksikin yllätyksekseni osasin vanhojen kuulopuheiden perusteella ommella verkkareitten sisävuorin nurjalta (vyötärönauhan pidennyksen jälkeen) nätisti pienen sisäsivuun tehdyn aukon kautta. Ei päivää, ettei vähä luonnaa!

Illan mittaan olen paperiveitsellä (tä, mitä? mattopuukolla!) viillellyt tapettiin siistejä kolmioita, että uudet tauluruuvien paikat saa myöhemmin maisemoitua takaisin. Koko tapetointi on tehty jämärullilla niin, että seinät on raidalliset. Ei maksa vaivaa tehdä mitään kallista, kun tietää oman muutostahtinsa =). Ei muuten taaskaan yhtään toimivaa sähköruuvaria missään! Vanha kunnon keittiöruuvari oli taas kunniassa. Mulla on aina ollut lusikkalaatikon vieressä ruuvari, johon saa vaihtopäitä ja kaikki tietää, että syntyy totaalisen suhteeton meteli, jos sitä ei ole palautettu paikalleen.

Ympäröivillä pelloilla tehdään oikeen massiivisella kaivurilla ojien perkausta. Tasanen jurnutus on kuulunu useemman päivän jo. Pienimuotosempaa vastaavaa odotellessa.... Hankinta on nyt vähän jäähdytystauolla, jos vaikka löytyisi vielä vähän kohtuullisempaa hinnaltaan. Nyt olisi kyllä ihanteelliset kelit kaivella =).

Pudonneita omenoita keräsin kompostiin, mutta onneksi tänä vuonna ei ole suuria määriä. Lämmitystä on aloteltu puulla ja pattereita ilmattu. Kaikki ulkona olleet kylmää kestämättömät kasvit olen jo pelastanu, mutta kasvihuoneessa on vielä muutama purkitettava ja sisälle tuotava. Itikkaverkot ja -lameet on viety talviteloille. Kaikkea pientä viemistä ja tuomista on koko ajan. Aika on korostuneen konkreettista ja maadottavaa. Nyt ei auttaisi kovin pelkästään haaveilla, vaikkei varsinaista perinteistä talven varalle hamstraamista tai varustamista tarvitsekaan tehdä. Helpottaa kuitenkin, jos vähän on kesähepenettä heittänyt sivummalle ja kaivanut paksumpaa esiin. Henkisesti täytyy vielä terästäytyä, mutta ehkä se tästä.

Onnea on kuitenkin päästä puhtaana lämpöisiin peittoihin omassa rauhassa ja melko hyvin valmistautuneena tulevan viikon haasteisiin. Tällaista yltäkylläisyyden ja rauhan aikaa eläessä toivoisi muistavansa olla tyytyväinen ja kiitollinen. Välillähän tämä uhkaa olla vähän tasapaksua, mutta parempi sentään moneen muuhun verraten. Näin muuten viime yön niin levottomia ja älyttömiä unia, ettei paljon viitsi toistaa. Mistähän taas tuuli?! Menenkin saman tien katsomaan, mitä nyt on 'laitettu nauhalle' ensi yötä varten =).