Saku ja sadonkorjuu

Ne on sitten kuivan kesän valkosipulit nostettu. Aika tavalla naurattaa sadon määrä. Jos näistä laitetaan uusi sato kasvamaan, niin syötävää jää hintsusti. Kasvihuoneesta päätin napata patterin kiinni, kun yöt jo kylmenee eli loput tomaatit vihreinä sisälle. Ei siinäkään määrässä ole kehumista. Omenia olisi joitakin vieläkin laittaa hilloksi, piirakkaan ja vaikka tehdä ihan piruuttaan omenariisipuuroa, mutta saapas näkee, mitä kenkä tekee. Todella kannattaisi ensi keväänä harkita parikin kertaa ennen kuin ryhtyy taas intoilemaan kylvämisten kanssa. Koko kesän saa kantaa vettä ja huolehtia tuuletuksista sun muusta, mutta hyöty on melko marginaalista. Ehkä kaikessa onkin joku muu idea. Tapoja, fiilistelyitä ja jonkin siivellä elävän ötökkäarmeijan hyysäys. Tuhansia kirvoja on juhlinu mun kustannuksella tänäkin kesänä ja viimeset salaatinlehdet päätinkin jättää niitten eväiksi. Saku hyppeli koko kesän kasvihuoneessa ja verotti omalta osaltaan mättäitä. Paprika raukka kukkii vieläkin, vaikka villakirvat on likipitäen selvittäny sen. Edes mikään määrä 'turvallisia' kemiallisia suihkeita ei tehonnu niihin, joten luovutin aikaa sitten. Yks saku muuten löyty valkosipuleita nostettaessa syvältä mullan joukosta. Se oli menny jo talviteloille. Peiteltiin se uusiksi. Rikkaruohoa ja lintujen nokkimia omenoita tuli kerättyä pois silmistä.

Noin yleisesti on jotenkin jäytävää aikaa. Asiat ei oikein luista. On kaikenlaista kremplaa ja unohtelua. Välillä ihmettelee, miten niin monet asiat voi olla hukassa tai vaiheessa. Mitä oikeen pitäs tehdä, että kotoperänen viisaus: "Muista aina kaikki asiat!" toimis edes hippariikkisen. Olen sitäki pohtinu, että asioilla ei enää tunnu olevan mitään tärkeysjärjestystä. Ei se sinällään mitään, koska hetkessä eläminen on ainut, mikä enää toimii, ettei siinä mitään järjestystä kai enää mietitäkään. Silti juuri pienen asian unohtaminen kirpasee yleensä järjenvastasesti eniten. Mitähän tässä koitan söpöttää? Kaippa kaikki tärkeä ja suurilinjainen sujuu, mutta on epämiellyttävä olo pienten töppöjen ja hidasteitten takia.

Viikonloppuna oli huvipuistoa, keppihevoskisaa ja synttäreitä. Aika meni siivillä. Nyt on vähän omatoimista opiskeluntapaista ilmassa. Kaikissa tapauksissa suuriakin muutoksia ja sopeutumista odotettavissa. Ihmiset reissaa tai vähintään suunnittelee tulevaa matkaa. Normaalia syksyä varmaankin, kun haalitaan aktiviteettia. Silti tuo sakun mullan joukkoon kaivautuminen jotenkin kiehtoo =). Se ei ollut huolissaan ulkonäöstään - sen voin kertoa tässä yhteydessä.

Ostin jonkun zenluovuus-kirjan eilen ja sitä tavailen nukkumaan mennessäni. Veri vetäisi meditointien maailmaan ja aina vaan sätkyttelen mahdottoman keskellä. Parasta kai olisi osata heittää meditaatiolle oli sitten missä hyvänsä. Joskus se toki tuntuu onnistuvankin, mutta viimeaikoina ei ole tullut edes mieleen kokeilla. Iltateelle ilman suurempia seremonioita ja sitä rataa. Eilen oli muuten hienoja ruskamaisemia ja tajuton kuuilluusio.