Siirto

Sattui sitten, että kyselin eilen illalla nukkumaan mennessä melkeen viikon mahaansa valittaneelta tyttäreltäni, että mistä se nyt tarkkaan ottaen on kipee. Siinä paineltiin ja diagnoosi tuli jonkuulainen mieleen. Kömmin sitten oman peittoni alle ja mietin, että olispa kätevää, jos vois tuntea omassa kropassaan sen saman tunteen, niin tietäis tarkkaan, minkälaista se on. Siinä samassa alkoi sitten kivut mulla just samassa kohdassa. Se oli aika karmeeta. Juttelin toiselle, että eihän se mitään, jos se nyt on mulla, että toinen saa nukkua rauhassa, mutta ei kivaa.

Niinpä sitten aikanaan valuin kärvistelemään hyyskän suuntaan ja niinhän se meni eläimelliseksi laatan viskelyksi. Kyllä kruunu taas kirkastu, eikä siinä paljon tullu nukuttua. Musta tuli sänkypotilas kertalaakilla, mutta tytöllä ei ollu aamulla enää mitään oireita. Näppärää. Olen vieläki pois päiviltä ja äsken nuokuin hetken kyljittäin nojatuolissa, niin pyramiidin väsääjä kampes väkisin mun kipeen lonkan päälle rötköttään. Jos mulla onki joku reuma, eikös ne kissat perinteisesti löydä hoitoa vaativat kohdat. Niin, että on sitä kuolemaa nyt taas tehty ihan kiitettävästi. Vielä pihisee kuitenkin ja on semmonen täysin takkupäinen kalpee ilmestys hoipparoimassa aika huvittavakin näky. Pääsee maistelemaan erilaisia elämyspuolia. Nyt äkkiä takas vaakasuoraan.