Kuvassa on kotitietä, hiukka hohdotettuna, iltapäivän laskevassa auringossa. Pyörät pyörii taas vinhaa vauhtia kaikessa. Tuntuu kuin kaikki asiat etenisi melkein itsestään. Joskus ei hahmota, miten isojen asioitten kanssa on tekemisissä, mutta nyt jotenkin pienimmäkin teon laajempia vaikutuksia näkee heti. Tekeminen on heti paljon mielekkäämpää. Aloin tosissani kirjata kiitollisuuden kirjaa ja huomasin pulppuamisen helppouden. Yritän olla pahemmin toistamatta itseäni ja tulee keksittyä kiitettävän paljon sellasta, mitä ei ehkä muuten tulisi pieneen mieleenkään. Ei liene haitaksi. Ainakin pari asiaa johti heti positiiviseen toimintaan ja halu kiukutella tai olla hankala liukenee selvästi taka-alalle.
Tänään on ollut jotenkin suurten massojen tai raskaan taakan siirtyilyn päivä. Joku liike tuntuu hyvinkin turhalta ja turhauttavalta ja melkein sanoisin, että sekin, minkä piti olla järkevää, ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Tulee kieltämättä mieleen, että kannattaako miettiä aina kaksi kertaa ennen kuin alunpitäen valitsee raskaamman vaihtoehdon. Täysin omakohtaisena esimerkkinä voisin mainita pelletin hankinnan. Meille se puhalletaan jatkossa kevyesti letkua myöten suoraan loppusijoituspaikkaansa.
Aurinko tosiaan vähän alko pilkottaa iltapäivällä ja tein pakollisen keikan osin jalan, että sain kuvia lumesta. Muuten päivä on menny kiinteesti koneella. Siitä huolimatta hauskoja tapaamisia on osunu joka saumaan. Tasapainon tuntu. Ei hullumpi päivä ollenkaan, eikä ikinä olis uskonu muutama päivä sitte, että näin pian tuntee ittensä taas toimintakuntoseksi. Nyt vielä muutamat erikoistyöt ja sitten lepo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti