Melkein ammattimaisesti

Mä voisin kohta kirjottaa kirjan ritsan vaiheista, mutta yritän hillitä. Sen verran voin sanoa, että lekurikäynti oli aivan turha. Sanoin ihan selvästi, että ei ole varsinaista kipua (muutakun tietysti silloin joissain asennoissa, kun nivel ei ole paikallaan), enkä syö mitään lääkkeitä mielelläni. Olen saanut apua kiropraktikon hoidosta, mutta olen vaan huolissani, ettei taustalla piile jotain muuta, mikä näkyisi ehkä verikokeessa tai jos hän tunnustelemalla tai muuten voisi todeta, ettei ole mitään nivelpussin tulehdusta tai vastaavaa. Tutkimuksensa myötä totesi, että olen yliliikkuva kaikin puolin ja siinä syytä. Kirolla voin jatkaa käyntejä. Lonkkaa ei tarvitse tutkia, mutta otetaan selästä röntgenkuva. Paria eri särkylääkettä ja vatsan suojalääkettä. Sanoin, ettei selässä ole ikinä ollut mitään vikaa, eikä särkylääkkeille virkaa. Juu niitä on syötävä, osta vielä tyhjennyskuuri pillereitä, että kuvassa on sitten tyhjä maha ja näin mennään. Aattelin, että turha sitä on seinälle enempää jauhaa ja lähin meneen. En meinaa lääkkeitä popsia, enkä turhaa säteilyannosta käy myöskään nappaamassa. Voi olla, että olen tyhmä ja nuo ehdotetut olisi tehneet ihmeitä, mutta näin nyt vaan mennään vielä, kun saan päättää omista asioistani itse.

Meille tuli kotiin hoitopöytä ja sitä myöten koitetaan olla omavaraisempia. Yksi ystävällinen kiropraktikko on opettanut tarvittavat hoitoliikkeet miehelle jo aikanaan, mutta vielä tähän asti olen käyny vierailla, kun ei ole ollut sopivan korkusta ja tukevaa alustaa. Sovelletaan nyt toista taktiikkaa, josta ei ole saatu oppia, mutta toivotaan parasta =). Ainakin viime yönä nukuin pitkästä aikaa taas oireettomana.

Tavasin eilen Scott Kelbyn Digikuvauskirjan ja suosittelen ihan joka ikiselle. Hauskasti kirjotettu, selkeät pääkohdat tärkeimmistä jutuista, eikä ole ammattilaisten niksejä pimitetty. Jos ei muuta, niin oppii täysin ummikkokin katsomaan kuvia ihan uudella silmällä. Hirvee himo tuli hankkia se 'järkkärikamera', josta olikin joku aika sitten juttua toisaalla. Niin ja siihen pari lisäosaa. Ehkä mulle kumminkin riittää vielä pitkäksi aikaa kokeilla kaikkea ihan tavallisella pikkudigillä, mutta siemen jäi väkisinkin itämään. Myös kuvankäsittelyä oli hiukan ja sama mies on kirjottanut Photoshopista opaskirjan. Kaikkeen sitä vois hurahtaa ja taas olis vapaa-ajalle ja rahalle käyttöä. Mutta semmonen kävi, että kaikkia vastaan tulevia kuvia tulen kattomaan paljon monipuolisemmin kuin tähän saakka. Niiiin ja olen rajannut kaikki eläinkuvat tähän päivään asti kuvankäsittelyllä just sillai, että niistä on tullut mahdollisimman tylsiä katseltavia!!! Onneksi luin kirjan tässä vaiheessa!

Yhteen ikivanhaan amarylliksen sipuliin tuli joulun jälkeen vihreetä alkua. Jostain kesän pihasäilytyksestä olin nostanu sen vessan ikkunalle ja vielä kukkanupun tultua kissat kerran pudotti koko ruukun ylöalasin lavuaariin, että luulin jo menettäneeni senkin vähän. Sille jäi pieni vekki huppuun, mutta nyt se meinaa alkaa kukkia. Kovan onnen vanhus ja vähän myöhässä liikkeellä, mutta ei se tahtia haittaa. Mielenkiintosta nähdä, minkä värisen tai kerrannaisen olen halunnut säästää.

Nyt on mentävä pelaan tikkiä. Pöytä on ns. katettu.