Miellyttävällä parhaillaan puun lahjat kiehtoa, mutta miellyttävällä esittää ne kaikki on täyttää meidän ajatuksemme, jotka välittävät ja haluavat meidän joulun iloa jakaa. Teille, joille olemme usein ajatellut, lähetämme loma iloa ja rakastaa.
Viimeaikoina on vaivannut joku ilkeily-basilisko (vrt. tietokonebasilisko). Tekee mieli kiukutella, heittäytyä hysteerikoksi tai vähintään liiotella ainakin jotain. Töissä tuli roskapostiin kirjautumistunnusten ja salasanojen kalasteluposti, joka oli kääntökoneella väsätty suomeksi, ettei kovin kaksista lausantaa. Siitä sitten ilkeyksissäni nappasin idean ja etsin englanninkielisen joulurunon. Kääntökoneen hengentuotos tuossa alussa. Suomi on vaikea kieli, ettei koneen tuotokset kovin äkkiä vaikuta ihmisen suoltamalta.
Alan nyt ladata työskentelykeskusta vastaanottamaan sulkeutumisen tovea. Tuskittelmuksen runsaasti kehkeytän kangasmateriasta kertautumaa keholliseen olemusympäristööni. Merkittävästi tärkeimmät kalleudet kalautan tyrmän kalterimaiseen sulkutilaan avaimella vaikuttavasti kiertäen.
17.12.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pulskanpuoleinen kinkunpaistaja mässäilee kinkun silavat ihonsa alle ja rasvamaksaan ja sepelvaltimon tukkeumaan kuollutta ruumista tutkiessaan patologi kirjaa ruumiin olevan hyvässä ravitsemustilassa ja kuolleen harvinaisen ruoka-aineen yliannostukseen.
VastaaPoistat.nikki
Välillä tosiaan miettii, että mitähän ulkomaalainen tai heikommin suomea ymmärtävä näistä ottaa tolkkua....monistakaan kirjotelmista.
VastaaPoistaEi löydä uutukaiselle kultahopealangalle mieleistään mallia hän. Tekee tähden jos toisenkin, osin peiton alla nukkumaan mennessä - omasta päästään. Jäljempänä toivon mukaan tuotosta nähtävillä.
Mut silti vanha kunnon urakka kuulostaa paljon kotosammalle kuin ykskään projekti.
VastaaPoistanimim. Minä projektitoimijana essee 3-6 sivua edelleen tekemäti..yack
Niin. Urakkaan pääsee vähä niin ku heti käsiksi ja se painetaan tehdä siitä vaan. Projektissa on sitä rasittavaa suunnittelua, organisointia, kirjaamista ja yleensä iki-ihania palavereja. Kunnon urakkapomo tekee ton kaiken päässään, sanoo tehtävät ja roolijaon; palaverit on sitä ihanaa pähkäilyä ruokatauoilla tai tehdessä. Siis vaikka olis yhen hengen urakka....ja useimmiten on...roolihenkilöt keskustelee sitte pään sisällä tai nykysin blogissakin =). Loppuraportti jää usein laatimatta, mutta jupinaa saattaa kuulua pitkäänkin. Huokaisen, kun ei juuri nyt ole meneillään kumpaakaan; urakkaa tai projektia.
VastaaPoistaVeikkaisin silti, että loppuarvosanaa varten kannattaa vähän paneutua positiivisen asenteen kehkeyttämiseen, että onnistuu kuulostamaan innostuneelta. Onhan projekteissa se hyvää, että hyvin suunniteltu on....ja muutenkin vaiheista jää dokumenttia, että voi parantaa ja ottaa opikseen. On nimittäin päteviä ja innostavia projektin vetäjiä, jotka hallitsee sen paperi- ja johtamispuolen, että toiset voi nauttia toteuttamisesta ja vaikuttaa ideoinnissa sun muussa osaamisensa mukaan. Mun mielestä paras vetäjä on semmonen, joka on osaaja alallaan, mutta on perehtyny siihen pakolliseen projektinivaskaan ja hoitaa sen vastuullisesti ite kuntoon, ettei kokoontumisissakaan odota toisilta alustamatta kaikkea niihin sarakkeisiinsa. Projekteja on tietty eri sorttisia...