Iu iu iu

Viimenen työpäivä ennen lomaa. Päivät on olleet pitkiä ja voi väsytyksen tuskaa aamusta. Heräsin tarkotuksella oikeen aikasin, että jää sitä aikaa selvitä matkaan. Istuin puoli tuntia täysin zombiena ja meinasin jo menettää kaiken toivoni, kun ei mitään käynnistymisen merkkejä. Melkein kontaten etenin sitten vaihe vaiheelta, mutta silmät oli vielä tunnin päästä aivan järkyttävän näköset. Hiukset jo hulmahteli puhtaina ja pakollinen kevyt ehostus oli sitastu, mutta ei puhettakaan, että sen näkösenä olis voinu lähteä. Kaivoin jääkaapista joskus jääneitä antibiootti silmätippoja ja niillä sitten edes punasuutta häätämään. Oih.

Mä nyt kyllä vähemmmästäkin olen tajunnu, ettei auton vaihto menny ihan kohilleen ja melkein arvasin, ettei talviolosuhteet asiaa paranna. Takapuolen selluliitit on varmaan kestojäässä pitkälle helmikuuhun tän aamun jälkeen. Istuin nimittäin kylmän matkan lisäksi ihan reilusti töitten parkkiksella maahan ja rauhassa kääntelin sitä pistotulppaa autoon. Viimein sain - vain todetakseni, että johto ei tällä kertaa ylty tolppaan (naapuri oli ajanu vähän liian liki ja minä jätin hajurakoa). En säästelly ääntä, enkä sanavalintoja. Pakkohan se johto oli nykästä vielä irti uudelleen mallauksen ajaksi, kun ei sitä mihkään saanu kiinnikään. Viskasin sen autoon (miksiköhän; eikö se olisi maassakin säilyny) ja uudelleen parkkeerauksen jälkeen se oli tietysti takertunu johki kiinni ja vähällä oli etten riuhtassu paksumpaa päätä ikkunasta läpi. Taas jalat suorana maahan istumaan ja sovittelemaan. Myönnän, että itketti ja lonkkaa särki jäykissä vaatteissa vääntäytyä edes takas. Sormet taas aivan turtana lopulta. Nyt tajuan myöhemmin, että ajastin on säätämättä tämän päivän tilanteen mukaan. En mä rehellisesti ymmärrä, mihin tätäkin kokemusta tarviin. Ehkäpä se kirkastuu aikanaan.

Pakkasta 24 astetta ja olen vaan kerta kaikkiaan ihminen joka viihtyisi parhaiten kuumalla hiekalla.

Noh. Pätevänä hoidan enste työpäivän, sitte yhen neuvottelun pidemmällä ja sitä myöten kohti vauhdikasta viikonloppua. Tiedä vaikka tää olis mun elämän parasta aikaa. Ainakin se on kaikki, mitä nyt on. Vähempikin kyllä riittäis joka asiassa.