Uskon vahvistusta

Pieni suvantovaihe ja kertasin Gary R. Renardin kirjan Maailmankaikkeus katoaa. On samoilla linjoilla IOK:n kanssa ja siteeraa sitä paljon. Kävin läpi hörhötyskirjoja kaapista ja latasin aika nipun kiertoon lähteviä. Tulin jotenkin vakuuttuneeksi, etten ehkä jatkossa halua käyttää aikaani energiajuttuihin ja vastaaviin. Voinhan tahkota varsinaista tiiliskiveä edestakasin, kun melko varmasti siinä on tarpeellisin.

Tässä nyt on vähän taas olo, että Me, Myself and I, mutta kelasin sitten samalla asenteita, arvoja ja harrasteita sekä töitä. Eihän tässä mitään kiirettä ole isompiin muutoksiin, mutta vinksaukset kuupassa heijastuu aina vääjäämättä myös kaikkeen ympärillä. Tärkeintä tietysti, että kaikkien kannalta mentäisi parempaa kohti. Toivossa on hyvä elää.

Rojua tulee ja menee. Kun kerran kaikki tärkein on mukana, niin taas kerran laittaa vähempi arvoa ympärillä olevalle. Huonoksi mennyttä pitää entistäkin turhempana roikottaa mukana. Jostain syystä myös paljon hajoaa juuri nyt. Anti mennä vaan - ei tuu ikävä. Jotain parempaa tulee varmaan tilalle ja arvostan kyllä pelkkää tilaakin. Sellastakin harrastin, että otin vaan jonkun tavaran ja mietin, miksi se ylipäätään on vielä nurkissa. Taustalla oli mitä älyttömämpiä selityksiä. Useimmissa ei asian tynkää edes. Aika hyvät naurut sai ennen kuin lensi, mikä sekin oli keventävää.

Joitakin asioita olisi hyvä saada parina tulevana viikkona kokoon ja nyt on sillä tavalla hyvä fiilis, ettei kuvittele niitten olevan vain oman puurtamisen varassa. Oikeastaan voi tapahtua mitä vaan ja kevät nyt ainakin on tulossa. Mistä sitä tietää, vaikka olisi tämän elämän parasta aikaa =).