Swroooom

Kiirusta pitää. Vaan minäpä muistin viimein hakea hilavitkuttimen ja olen nyt muutamia päiviä iltasin tehnyt oikeen tehopyörityksellä vihermössöt syödäkseni. Mikähän musta vielä tulee, jos näin hyvin jatkuu. En siis edelleenkään ole totaalisti hypännyt raakaravintoon, eikä se ihan taida olla haaveissakaan, mutta aika suuri osa viime aikoina on tullut hurautettua kokoon ja naamaan. On meinaan niin helppoa. Ei keittämistä, ei paistamista, suurempaa pilkkomista tai yhtään mitään. Palat voi melkein käsin riipiä kippoon ja swroooooom - kippaus ja juonti tai lusikointi. Olen kyllä muistanut kiittää ruoasta ja hartaudella pureskella sekä käyttää aikaa pyhään toimitukseen lopulta, mutta käsittämättömän helppoa kaikki on yhtäkkiä silti. Tulee syötyä paljon olleellisempia aineita, kun määrää kertyy niin helposti kasviksista ja vihanneksista. Aamusin vedän lajitelman kokonaisina pakastettuja marjoja. Vielä meni yhtenä iltana kokonainen meren pizza tosta vaan ja vastaavaa, mutta silti suurin osa on terveellisempää ja energisoivampaa.

Olen nimittäin huomannut, että meditatiivinen tila tulee päälle täysin spontaanisti jo työtäkin tehdessä - saati sitten iltasin. Kaikki asiat tulee tehtyä, eikä mikään rasita entiseen malliin. Muistan pyytää apuja kevyemmältä puolelta paljon herkemmin tilanteen sitä vaatiessa ja sehän vauhdittaa toimintaa sekä tuo täysin eri tason laatua tekemiseen. Nyt on vähän liian paljon kaikkea, että aina ei huomaa toista tasoa, mutta jos mitään tästä energian lisääntymisestä aistin, niin sen, että se voimistaa erityisen vahvasti henkistä puolta. Vedän nyt tätä kuviota kiireisimmän ajan ohella, mutta hyvä pohja tulee ehkä luotua huomaamatta ja sitten jonakin kauniina kevätpäivänä voin nauttia oikein tietosesti rentoutuneena täydestä vaikutuksesta.

Liikunta on jäänyt tällä viikolla ja perheessä riehuva flunssapöpö koittaa kepillä kurkkua, mutta ei ainakaan vielä ole saanut pintaa särölle. Ensi viikonloppu pitäisi vielä läpeensä pysyä työkunnossa, mutta sitten ei ole niin väliä. Kylmäkin on ollut ja tuulinen sää. Ei aitan kuistilla kököttävä ruosteinen kuntopyöräkään vedä niin puoleensa. Taannoin poljin jo säännöllisesti tunnin illassa ja sain ainakin happea, jos en viitsinyt lisätä vastusta kirjaa lukiessa, mutta nyt on nollasaldo tältä viikolta. En ole silti yhtään lohduton. Minkään sortin pakkomielteitä ei onneksi ole liikkumisesta päässyt syntymään =).

Kirjallisuuspiirissä oli Runeberg-voittaja, Tennilän Yksinkeltainen on kaksinkeltaista, mutta en ole muistanut sitä haalia edes käsiini. Kurkistelin vähän kirjaa sitä ruodittaessa ja melkein innostuin. Mehiläisten hoitoa ja lapsen näkökulmaa kuulemma taustalla. Molemmat ihan parhautta. Muutamat vilasemani kohdat suoraastaan väänsivät suun hymyyn. Äidistä ja lapsuuden kuulemisista tuttuja sanojen ja lauseitten vääntelyitä ja kääntelyitä. Eri merkityksiä. Hauskoja näkökulmia. Lauseen tai pari luettuani avautui monia mielen maisemia, uusia kytköksiä ja suhteita. Huomasin, että niitä voi soveltaa meneillään olevaan tilanteeseen tai isompaankin ratkaisemattomaan työhaasteeseen. Taidan lainata kirjan ja katsoa sen rauhassa läpi.

Tähän viikkoon liittyy tärkeitten ihmisten hoitamista, suklaasydämiä, toimivaa tiimityötä, sopivasti haasteita niin kotona kuin työssäkin, puhdistamista monella saralla ja vahvaa enemmänkin henkistä yhteyttä niihin, jotka tavalla tai toisella haluavat kulkea rinnalla. Suorastaan rakastunut ja rakastettu olo.

Nyt saa luvan olla rento viikonloppu!