Yliannos olennaista

Oppia ikään kuin kaikki. Aivot käy ylikierroksilla vieläkin, kun eilen pääsin taas näkemään ja kokemaan jotain erilaista. Tämä nyt liittyy taas kerran asumiseen ja rakentamiseen, mutta minkäs tekee. Tuli tavallaan niin ylivuotava pläjäys totutusta poikkeavia ratkasuja, materiaaleja, väri- ja muotokokonaisuuksia, teknisiä virityksiä sekä ihan kehotuntemuksia, ettei niitä hetkessä saa lokeroitua aivoissaan tai muodostettua oikein minkäänlaista kokonaiskuvaa. Tietysti yrittää poimia tiedojyväset ja hyvät vinkit talteen, mutta miten tämän kaiken nyt taas suhteuttaa pienessä päässään. Sitä vaan, että jotkut on käsittämättömän viitseliäitä, kokeiluhalusia, pitkäjännitteisiä, vahvoja, peräänantamattomia, visuaalisesti lahjakkaita, ystävällisiä, vaatimattomia, terveellä itsetunnolla varustettuja ja monitaitosia - kaikkea samassa paketissa. Sen sitten voi vaan kuvitella, mitä tapahtuu, kun tollaset ryhtyy rakentamaan itselleen ja ohessa vähän toisillekin omaa kotia.

Molen nyt nähnyt ja kosketellut massiiviset määrät erilaisia siistejä kivilaatuja. Nähnyt metalleista hitsattuja tai muuten vaan muotoiltuja toimivia turva- ja käyttörakenteita. Puun työstämistä monella tapaa. Kulmia, nurkkia, poteroita ja kuiluja. Uskomattomia sähköviritelmiä. Tästä voisi saada kuvan hyvinkin sokkeloisesta, rojumaisesta ja pölyttyvästä härpäkkeestä. Mutta lopputulos oli ennen muuta avara, selkeä, monin paikoin pelkän yksinkertanen ja suurin osa oli juuri piilotettua, että näkyvillä oli enemmänkin rauhallista pintaa ja toimivuutta. Materiaalit oli niin hyvin mietiettyjä, että mattoja, verhoja, tyynyjä, raakkuja huonekasveja sun muuta totuttua krääsää ei kaivannut mihinkään 'sisustamaan' tiloja. Nämä elementit oli jotenkin taiottu väreillä ja itse loihdituilla ornamentiikoilla.

Jotainhan tästä nyt pitäisi oppia ihan syvemmälläkin tasolla, mutta antaa nyt koneiston rauhassa selvittää. Aavistelen, että se voisi olla jotain sellasta, missä huolella suunniteltu ja loppuun asti linjassa toteutettu jättää lopulta aikaa keskittyä olennaiseen. Kerralla kunnolla harkittu, hankittu ja toteutettu kestää vuosikausia toimivana, eikä aika mene uudelleen järjestelyyn ja säätöön. Kun turha tilpehööri ja tekstiili puuttuu alunperin, sen jatkuvaan vatkomiseen ei mene hetkeäkään. Näin voi suunnitella työtilat, joissa aivan omia luomuksia, erityisiä kiinnostuksen kohteita, voi sitten rakennella. Ruokahuolto, pyykki, pesusysteemit ja kaikki vastaava toimivat jotenkin niin, ettei missään näkynyt roska- tai pyykkivuorta saati näitten huoltoon liittyviä työvälineitä tai aineita pitkin ja poikin. Jos ei nyt itselläkään ihan tolkuton kaaos ole, niin kyllä se vaan perusrakenteista ja tilan määrästä lähtee, miten tällaset on ylipäätään mahdollista hoitaa kunnialla.

Sitten on tietysti ne tuntemukset. Miltä sileä kivi tuntuu. Mikä materiaali on lämmin ja viileä. Miten sohva upottaa tai tuoli keinuu. Minkälainen on tuki istuessa. Miten löyly sihahtaa tai leviää kosteuspilvenä. Miten erilaiset valoefektit, tunnelmavaihtoehdot, tarkkuutta antavat tehot ja variaatiomahdollisuudet muuttavat kokemusta. Miltä itse kaiverretut ja muotoillut yksityiskohdat tuntuvat ja viihdyttävät. Miten ikkunoitten ja lasitiilien sijoittelu vaikuttaa luonnonvalon pääsyyn tunnelman tuojaksi. Miltä tuntuu, kun voi keskittyä nauttimiseen ja seurusteluun, kun kaikki toimii vaivattomasti.

On tässä vielä pitkäksi aikaa pureskelemista, mutta miten paljon olisin menettänyt, jos en tätä olisi käynyt näkemässä ja kokemassa. Ennen muuta on tyypit, jotka tulee ilmeisen varmasti toimimaan tämän tyyppisellä metodilla jatkossakin. Ei pitäisi olla valittamista meikäläisellä =).

Sitten laskeudun aluksellani taas takasin tähän mettäkotoon. Pöyhin kuohkeat peitot ja tyynyt. Asettelen verhot suoraan. Kerään illalla myöhään pyrystä tultua jääneitä tavaroita ihan heti tästä sängyn vierestä lattialta ja tietysti kaikilta tasoilta. Alan katsella voiko tälle ympäristölle tehdä jotain ratkasevaa opitun myötä ennen kuin tämän päiväset vieraat astuvat sisään.