11.3.2011

Kaiken varmuuden välttämiseksi

Hah. Mulle tyrkättiin eilen töistä lähteissä tarjous lomapäivästä ja hetihän tartuin syöttiin. Puolen vuoden loma ehkä vasta riittäis palauttaan paremman työkunnon, mutta ainahan yhden päivän pyörtyilee silti.

Se oli sitte toinen yö tota järetöntä tuulen pauhua ja pitäähän sellasta heräillä vähän väliä kuunteleen. Onneksi lunta ei tullu sitä määrää, mitä lupailtiin. Tallista kaahaus riitti pelastamaan auratulle asti, että sain lapsen heitettyä kouluun. Takas tultua innostuin pudotteleen räystäältä roikkuvia jääpaloja ja pitkiä puikkoja sellasella rautahakulla (mikä ihme senki 'koneen' nimi nyt on) eikä ollu kovin kaukana, etten saanu niitä silti päähäni. Oli vaan karmeen näkönen sellanen käppyrälle valunu hainhampaisto ja vaikka ne kattolumet ei kuulemma ikinä ole pudonneet alas, niin luotanko mä tollasiin puheisiin. Niillä piikeillä niittais isompaakin tavaraa seinään, jos kuitenkin kävis uskomaton.

Viikko on ollu yhdeltä osin kirppusirkusta. Koulusta tuli täi-lappu ja heti alko pää kutista. Sitte rupes tuntumaan, että eikös tyttökin ole puhunu, että niska kutisee. Meillä kissat tuo joskus ilmeisesti niitä lintukirppuja ja lapsen iholle ne aiheuttaa näppyjä, mutta nyt ei ole sellaset ajat. Sain sitte pakkomielteen, että katotaan kertaaleen koko show läpi, että miten sellanen hoidetaan. Eihän se mitään haittaakaan, jos putsaa paikat ja pesee täishamppoolla, kun periaatteessa koko ryhmä pitäs hoitaa samaan aikaan. Loppuviimein ei sitten ole tullut kunnon pakkasta, kun päätin, että petivaatteet ja rytkyt käsitellään sillä. Siellä on nyt terassilla pikkasen tekstiiliä mytyllään odottamassa päiviä parempia. Harjat ja kammat oli muovipussissa pakastimessa ja tytön päätä ollaan kammattu jopa täikammalla. Ainahan sitä joku rippu muka löytyy ja silleen. Nyt, kun olen kaikki tyynyt heivannut sivuun ja päiväpeitot vaihtanut, niin tulee olo, ettei kaikkea edes halua takaisin. Toisaalta nyt olis hyvää aikaa irrottaa tyynyistä päällikankaita ja pestä niitä pitkästä aikaa. Mieli tietysti muuttuu, kun kaikki on siistiä jälleen. Massiivisen siivouskohtauksen voi siis järjestää näinkin =)

Uskoisko kukaan, jos sanoisin, että avaan tänään maalipurkin ja sutasen jonku pienen kohteen edes alulle? Vaikuttaa kyllä niin paksulta jutulta jo omastakin mielestä, että vaikee suhtautua. Käyn vähän ulkona psyykkaamassa itteeni ja tulen sitten perin energisenä lähtökuoppiin katteleen. Eihän sitä koskaan tiedä....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti