Menköön näin

Välillä miettii, että ryhtyisikö tyystiin tuppisuuksi kirjottamismielessä. Sitä on tullut alettua ryhtymättömäksi jo niin monessa jutussa, että pakko kai jotain on jättää. Kieltämättä vetää hiljaseksi isot tragediat, mutta sitten on aina ympärillä tavallaan 'pienempiä' ja kokijoilleen tietysti suuria. Tarkkailija ja pohtija on pikkasen mukana joka jollassa. Kun päivät venyy ja paukkuu työtuntien sisällä sekä lisäksi muissa kuvioissa iltaa myöten, ei kohta tiedä kuka on tai mitä lopulta ajattelisi. Joskus ihmetyttää, että putoaa eläytymään niin monenlaisiin ajatusmalleihin ja elämäntilanteisiin, mutta toisaalta olisi kai mahdoton olla aidosti mukana koko elämässään ellei myötäilisi. Illalla on kirja hyppysissä, mutta mitään sieltä ei irtoa - no ei kai, kun pohtii omiaan ja puolen tunnin tankkauksen jälkeen huomaa kelaavansa puhki yhtä ja samaa lausetta.

Olen parina iltana pyöriny vähän kirjastossa, värjötelly huvipuiston lukaalissa, kuunnellu yhen iltapätkän Raisa Cacciatoren luentoa ja kerran jopa vetäsin kylmiltään liki 10 km reippaan kävelylenkin. Jonkunlainen tasapainotuskin on siis käynyt edes mielessä. Upea hankikanto ja häikäisevä aurinko olisi ollut hiihtäjän hiihdellä, mutta ei. Maalipurkki ei auennut, enkä ole laittanut edes tomaatin siemeniä vielä multaan. Ehkä varsinainen luova toiminta on vasta tuloillaan =)

Tarttis ihan ittensä kiusaksi entisöidä yksi huonekalu, virkata pannulappu, maalata taulu ja kokeilla edes kerran leipoa ruisleipää. Jospa se siitä sit taas lähtis. Mutta tota inspiraatiota odotellessa käyn saunassa ja kattelen vähä telkkua. Pahaks on päässy.