Kirkasta

Lukasin töitten päälle Pekka Hämäläisen kirjan Isä ja minä. Hyvä kirja. Ehkäpä sitä vielä työstettävää itselläkin nousee suhteestaan vanhempiinsa yleensä, mutta profiloinnit oli niin tuttua tavaraa, että jotain on jo tullut hoksattua. Tiedostamatonta takuulla aina riittää rippuja, mutta se oli hyvä todeta, ettei juurikaan ole enää tietoisia taakkoja. Muutenkin mietin monessa kohtaa, että olenko sittenkin oppinut elämään jo enimmäkseen hetkessä. Aika hieno juttu, jos näin on.

Asenne on ratkaissut muutenkin joka asiassa. Näen epävireen hyvin kirkkaasti, mutta loppuviimein siihen ei tarvitse syventyä. Keskityn oman näköiseeni. Koko oleminen on kannanottoa ja pienet valinnat siihen päälle vain lisävakuutena syntymässä olevalle. Jokainen luo oman tilanteensa ja sen kehitystä voi seurata on-line. Hyvin mielenkiintoista ja loppuviimein tajuaa, miten paljon vaikuttaa omaan olotilaansa. Tästä on hyvä jatkaa.

Kaikki on taas jotenkin kirkasta ja moni juttu kaunista. Lopetan tämän arvotuksilla höpinän, kun ei nyt tule mitään käytännön pilaa. No ja kissatkin lähtivät täysin omalla päätöksellään vuorotellen kaikki ulos jo puoli tuntia sitten. Tätä menoa kun jatkuu, niin ei tiedä, mitä ilta vielä tuo. Parasta mennä katteleen =)