30.10.2010

Lepopäivää miten kuten

Hengissä ollaan. Piti nyt sitten rapaviikon päätteeksi tulla vielä näin synkkä, sumuinen ja märkä päivä. Sen verran voin todeta, että ilman kahviakin kykenee menemään kuin päätön kana. Ei oikein voi olla enää vierotusoireita, mutta henkeä pitää välillä haukkoa ja sellasta tykytyksen tapasta kumminkin. Mahtaa olla jotain piilostressiä ja ainakin huonoa kuntoa. Kaippa kokonaisuutena olen rauhallisempi, mutta tilanteen tullen kihahtaa yhtä puhtaasti kuin aina muutoinkin. Joskus pieni raivo on ihan paikallaankin. Tulee hetkessä selvää jälkeä.

Tänään en sitten enää yritä mitään. Kävin peltilehmää lääppimässä saunan kaivolla pienipaineisen letkuveden ja heikko-otteisen harjan heilutuksen säestyksellä. Just paksuimmat kerrokset helmoista ja siinä se. Samaa on kuitenkin tiedossa, jos tälleen jatkuu. Pesä ei ollut eilen illalla syttynyt, että sen tuikkasin huolellisemmin tuleen. Onneksi nyt on lämmintä, ettei mikään pakko ole hulluna korventaa. Piti siivota, järjestää ja pyyhkiä pölyä, mutta alakerran vasta huuveroin. Ruokaakin piti tehdä, mutta ei syntyny; pistin kaikkea mahdollista suikaleiksi ja syötiin sormin kylmää. Hienomman näkönen ja yhtä täyttävä ateria tuli sillaikin.

Kissat on jotenki pölhönä. Niillä on matokuuri taas vaiheessa, mutta jotain muutakin omituista on meneillään. Karvasin nousi taas ikkunan myykilautoja myöten aamuvarhaisella terassin katolle ja huusi siellä tasan niin kauan, että tempasin ikkunan auki. Ehkä ei olis pitäny. Se oppi uuden reitin sisään ja oli litimärkä. Pakko se oli lähteä kuivaamaan ja syöttämään, kun huusi edelleen hinaajana. Imppaaja on kerran menny sekasin kloriitista, kun pesin vessaa ja toisen kerran teepuuöljystä, kun sellanen pumpuli jäi joksikin aikaa veteen höyrystymään. Se on menny karvat pörrössä pitkin taloa ja pelannu kaikki irti lähtevät tavarat alas tasoilta. Ääni käheenä on saanu komentaa ja heittää sitä vähän väliä pihalle. Se vaan kattoo silmät lautasina, keikistelee ja venkoilee lisää. Oih. Musta mörkö on sentään rauhallinen, mutta se ei lopeta kehräystä ollenkaan. Ei voi jatkuvasti olla noin hyvä olo.

Loppuillan aattelin selata sisustuslehtiä ja kattoa raaskinko heittää yhtään meneen. Kynttilöitä palamaan ja teetä kuppiin.

4 kommenttia:

  1. Lopetin aikoinaan täysin tumpusta irronneen sumpittelun seinään. Iski monen päivän päänsärky ja rytmivaivat. Ja nestettä kertyi naamaan - vaimoa nauratti sian naama ja nakkisilmät.

    Kauheaa myrkkyä.

    VastaaPoista
  2. =) olit sitte varmaan näky. Pari viikkoa olen ollu juomatta, mutta arvelen vierotuksen olevan vielä menossa, kun tuoksu saa melkein kipittämään kohti ja kaiken haastavan tullen tulee ensin silmiin tutut kupin kuvat.

    Olen just heränny ja aika liki sen näkönen, mitä kuvailit, mutta mikä nyt silti olis parempaa kuin kuppi....

    VastaaPoista
  3. Pitäisi kokeilla kofeiinitonta. Vaikka ei kevytsavukketkaan toimi, pitää olla kaikki myrkyt.

    VastaaPoista
  4. Niin, joku siinä on, ettei muka maistu. Olen joskus vähän pidempäänkin juonut melko siedettävän makuista kofeiinitonta, mutta se vaan hiipui ja tilalle tuli arvatenkin aito myrkky.

    VastaaPoista