Tai voin mä kertoa, kun mulla on ollu tuolla keittiön tasolla sellanen sivusta avattava kakkuvuoka valmiustilassa useemman päivän. Siinä on jo leivinpaperi hienosti pyöreeksi leikattuna pohjalla ja kaikki. Kaapissa on kaikki tarvittava ja jopa IrishCreamia puteli siinä vieressä odottamassa, että siitä desi otetaan mausteeksi joukkoon. Siitä tulee juustokakku ja vähän niin ku merkkipäivän kunniaksi, vaikka se päivä meni jo. Tässä on nyt vaan joku henkinen este ja se on melkomoisen kokonen, että vähintään lattiasta kattoon. Olen pari kertaa jo ladannut jääkaappitavarat siihen viereen, mutta aina ne on vaan laitettava takas kaappiin. Olen muutamana iltana ottanut siivuun siitä likööristäkin, että nyt tai ei koskaan, mutta luovuttaa on pitänyt tyystin ilman taistelua. Koko homma jaksoi pari päivää huvittaa ja kerran tein kuivakakunkin, että samalla vauhdilla sitten tämä toinen perään - mutta ei. Nyt ei enää kukaan naljaile, eikä paljon huvita itseäkään. Vuoka pölyttyy, eikä pysty nytkään alkaan mitään sen suhteen. Merkillinen tapaus! Melkein sama kun sanonnaksi jäänyt tekemätön puupino. Tekemätön juustokakku. Kai mä vähin äänin pistän sen vuoan kaappiin vaan.
Toinenki juttu meinas jäädä tekemättömäksi, kun keksin opetella faviconin laiton sivustoilleni. Se piti olla tosi helppo juttu ja oikeesti onkin, mutta jotenki osasin senki kanssa sählätä yhden illan, eikä mitään valmista. Sitten yöllä tietysti välkky, mistä kiikasti ja seuraavana aamuna löysin validointisivunkin, että onnistuin, mutta jotkut selaimet panttaa tietoa vieläkin.
Olen sortunu miettiin sekä pikkasen tekemäänkin töitä töitä vapaa-aikana ja alkaa olla kyllästyny olo. Joku tauko tai katkos koko systeemiin olis paikallaan. Aivopesu kenties? Henkinen lobotomia? Mieliteko olis mennä johki tynnyriin, mitä ravistettais niin lujaa, että ulos tultua ei edes osais tehdä enää mitään samoin ku ennen. Joka ikinen palikka olis eri järjestyksessä, eikä edes näkis enää vanhalla tyylillä. Saattais suuntautua johonki mielekkääseen ja loppuis ikuinen saman jauhon siivilöinti. Ainut pelastus on ihmiset. Jos pitäs pelkkää soopaa vatkata kopissa itekseen, niin hulluksi tulisi. Näitä päiviä tulee, mutta onneksi menee ohi kans.
Annetaan hyvään kotiin pullojukkaa leipätyökseen jyrsivä katti. Kasviparka, tai se mitä siitä on jäljellä, tulee mukaan. Onko kaikessa nyt jotenkin paikallaan junnaava ohjelma päällä? Ai hiivatti, osa pyykistä on vielä ripustamatta; seki business jäi vaiheeseen.
Pari iltaa sitten oli taas näitä ilmiöitä; usvaa alamaissa ja värejä yläilmoissa.
Välissä sitten tuuli yön ja puoli päivää, että puiden lumipeite sai kyytiä. Olen mä kävellä rahjustanu muutaman kerran, mutta on se niin pientä, mitä mummut sukeltaa. Varsinki, kun oli sen tuulen jäljiltä vähä liikaa lunta reitillä. Siellä muuten sateli jo taas uutta tänään O.o
Valmiustilassa olevia leivontavälineitä on nyt kuleksinu täälläkin. Vähän aikaa sitten teki mieli kookosbriocheja, mut ei olluna niihin tarpeeks isoja muffinivuokia eikä emäntäkoulun ohjeista löytyny sitä ohjetta, mikä siellä varmasti piti olla. No aattelin, että kookosmuffinsseja sitten. Kaivelin pöydälle ne pienet muffinivuoat valmiiksi että kyllä nyt sitten, kun kookoshiutaleitakin on. Viikon ne siinä päivysti hiutaleitaan, ei ilmestyny taikinaa emännän hyppysistä ja pistin ne sitten eilen kaappiin takasin oottamaan aikaa parempaa =)
VastaaPoistaKomia on taivas.
VastaaPoistaSatumaisia ovat kuvat. Kelpaa katsella, saati kokea ulkona.
VastaaPoistaMulla on vieläki se vuoka tuolla...valmiustilassa. Töistä tullessa meinasin, että tänä iltana. Katotaan =).
VastaaPoistaRyydyttää ja toisaalta olis hiihtoakin....ei sentään.