Miten se nyt taas olikaan?

Mun piti tänään reissusta tullessa poiketa hakemaan kaupasta vain ketsuppi. Yksi ainut asia. Muistinko mä sen, muistinko? Kävin kyllä kaupassa. Melkein pahinta koko jutussa on se, että olen istunu päivän Muistiseminaarissa. Mistään muusta ei ole ollu puhetta kuin muistin toiminannasta ja muistitekniikoistakin. Tosin voin nyt vedota kaikenlaiseen tosi pätevän kuuloseen, kuten siihen, että liika informaatio ja huomion kiinnittyminen raidoitettuun seitsämän veljestä -lankaan kerta kaikkiaan blokkasi heikosti lyhytkestoiseen muistiin jääneen häiveen (ostin sen langan tietty). Sekin vähä jäi kenties jo saapumishetkellä vastaavaan häkkyrään. Ei tainnut jäädä edes häivettä. Enkö olisi voinut pari kertaa toistaa ääneen: ket-sup-pi, ketsuppi, nähdä järjettömän kokoisen ketsupullon silmissäni ja vielä paikantanu sen sijainnin tarkasti tutun kaupan sisällä. Olisin voinut visualisoida sen hetken, kun nostan valmiin ruoan uunista ja tarjoan sitä kahdelle hiihtämästä tulleelle, kaikkensa antaneelle nälkäiselle lapselle ja totean, että unohtui muuten ostaa ketsuppi. Pelkät lasten ilmeet mielikuvassa olis varmasti muistuttanu loppuillan! No, pikkuvikoja. Kohta se hetki on edessä....

Kerronko navigaattorista? Eikö? Kerronpa. Eilen illalla en jaksanut perehtyä reitin hakuun netistä, latasin navin kyllä ja vähän luotin myös matkalta napattavaan inhimilliseen naviinkin. Silti latasin kaiken lähteissä valmiuteen ja vaikka miten yritin sitä kiertotiesysteemiä deletoida, niin pelkästään siihen oli tyytyminen. Tuli melkein olo, että musta ei ole enää mihinkään. En saa vaivasta rojua toimimaan, enkä osaa muutenkaan enää mihkään. Mä olin muuten käyny kohteessa kerran ennen inhimillisten navien opastuksella, mutta siitä ei myöskään ollu jääny mitään muistijälkeä. Hämärästi muistin joitakin maamerkkejä lähellä kohdetta, mutta paremmin muistin kyllä vilkkaan keskustelun, mitä silloin käytiin. Takas tullessa laitoin vielä pelkästään testimielessä viidakkoveitsen toimintaan, mutta kolmen kiertoreittiehdotuksen jälkeen tumppasin sen tuppeen ja luovutin. Saattoi jopa hivenen tuntua, että olen muutenkin tutussa viidakossa.

Hukassa-teema oli kanssa viikolla, kun systeri mutsin asioita hoitaessaan ihmetteli, miten K-plussat paukkuu aika lukemissa viime vuodelta vakuutusasioissa, kun eihän sillä pitäny olla kuin kohtuullinen asuntovakuutus. Toinen ihmetteli, miten ison lukaalin se oikeen on hommannu vai viimeinkö prätkän? Mitä se muija oikeen puuhaa? Ei muuten, mutta meidän muistaakseen se on ollu pilven päällä jo suvereenisti koko viime vuoden. Vai onkohan meillä systerin kanssa molemmilla jotain outoa muistiasioissa =)

Tähän väliin voin kertoa, että jääkaapissa oli korkkaamaton ketsuppi ja lapset halus sen sijasta puolukkahilloa. En kommentoi. Tai ehkä sen verran, että mitä järkee ylipäätään on vaivata pientä pollaansa. Täytyy vaan toivoa, että turha hötkyily on tätä luokkaa pelkästään triviaaleissa asioissa.

Se on sitte prätkämessua, lasten yökylää ja tietysti viikonloppu. Mä hain eilen vuoren kirjoja ja alottelen Vesa Paavolan Työpaikan ikuiset myytit -teoksella. Nyt heti, jos kellään ei ole vastaansanomista.