Järjestää myrskyn edellä

Hohoo. Olen siivonnut ja heittänyt meneen. Enhän vaan toista itseäni, enhän! Mutta hyvä fiilis siitä tulee ja siinä mielessä ehkä ymmärrän hitusen bulimikkoa =) (kuulostaa puliukolta). Sanotaan nyt samalla, että sain kirjan loppuun ja kyllä se vähän parani loppua kohden. Eteni edes tai antoi ainakin uskoa, että ehkä tulevassa jokin voi edetä. Arvostan siinä ehkä aika- ja paikkakuvaksien lisäksi kuvausta siitä, miten sisäisen itsensä näkymättömäksi muovaaminen, jatkuva salailu ja ympäristön tarkkailu oireilevat. Liian turhan ja kuvitellunkin informaation tunkeminen järjestelmään bloggaa väkisinkin joitain oleellisia alueita pois tai ne on likipitäen sammutettava pois tieltä. Tietynlainen paapominen vielä siihen päälle, ettei ole kuitenkaan välttämätöntä miettiä perustarpeita eteensä, johtaa hyvinkin helposti neuroottisiin malleihin. Se oli myös plussaa, että esiin tuotiin vapauttavana aspektina täysi hyväksyntä. Yksilölle ei kehity helposti tervettä itsetuntoa, ellei koe saaneensa hyväksyntää 'alussa'. Kai se sitten loppuviimein oli lukemisen arvoinen, vaikka meinasin tosiaan kyllästyä toistoon ja pinta-asioiden vatkomiseen. Jälkeenpäinkin tulee mieleen, että joitakin elämään kuuluvia asioita ei mainittu ollenkaan....ehkä jossain toisessa kirjassa.

Nyt olis mieliteko laittaa huonekasveja uusiin ruukkuihin. Tietty haluaisin, että olisi upeita toisiinsa ja johonkin järkevämpään sisustukseen sopivia ruukkuja, mutta siitä syntyy varsinainen ajatushäkkyrä. En niinkään haluaisi lähteä niitä ostamaan tai uusilla mööpeleillä kalustamaan, vaan tietysti kaivaa jonkun valtavan kuoppameren johonkinpäin pihaa. Sinne muurata tai muuten järjestää maapolttouuneja. Muovailla savesta ruukut itse ja poltaa myös. Sitten polttomaalaukset ja sitä rataa. Projektista tulee heti niin masiivinen, ettei niitä ruukkuja tule. Sisustuspuoli on tullut jo käytännössä vatkottua niin monella eri tavalla, että jätän sen osion suosiolla....melkein rauhaan. Päädyin sitten ideaan, että haen kalustevarastoistani parit vanhanaikaset kukkapylväät ja kokeilen voisiko niitä sijoittaa ylemmäksi kuin lattialle. Lattialla en niitä kestä, kun imuroidessa joutuu varoa ja kissat muutenkin järjestää niitten kanssa kaikenlaista. Tasoilla kissat ei kulje, mutta mahtaako tästä matonkudekopasta tulla entistä sekavampi. Saahan sitä kokeilla.

En ole vieläkään reagoinut, vaikka pöytäkone on parit kerrat pelotellu jo sinisellä ruudulla. Ideaa tulee eri systeemistä tyystin ja saatan tänään tehdä peräti tilauksen. Vielä pitää päättää onko kannettava vaiko eikö. No, jos on telakka ja erillinen näyttö, niin ehkä sitten. Sitten taas ei huvita yhtään tietojen siirto ja kaikki alkutoimet.

***

Kukkajalka sopii täysin ainakin keittiöön. Miksen tätä aikasemmin ole keksiny? Tuli tilaa tasolle ja valoista tyhjä tila hyötykäyttöön ylempää. Vaihtelua ennen muuta. Jes!

Tunnin sisällä alkaa toisenlainen viikko, kun lapsia onkin yhtäkkiä yhden sijasta kolme. Kolme tyttöä ja kolme kissaa. Mielenkiintosta nähdä, mihin musta taas kerran on kaiken entisen lisäksi. Huuuuuu.