Vilun saattamaa

Varsinaista paleluviikkoa on pitäny. Ulkona on tarennu, eikä mitään tautiakaan ole ilmeisesti tulossa, mutta sisällä olen palellu eläimellisesti ja pitäny välillä jopa toppatakkia päällä =). Olen saanu Trager- ja Shiatsu-hoitoa ja taas palellu entistä villimmin. Mikähän musta vielä kehkeytyy? Piti arvata, että täysikuu on ollut tuloillaan, kun nukkumisetkin on olleet sitä sun tätä. Puolivälissä viikkoa vähän liukastelin ja kipuilin ennestäänkin hyvässä jamassa olevan lonkkani kanssa, mutta onneksi siitä ei kehkeytynyt mitään uutta kivaa. Ehkä se oli vaan napautus, että kokonaisuudessaan pyörä pitää seisauttaa hetkeksi. Nyt jo kuupassa alkaa asiat saada taas jonkin verran suhteellisemman muodon ja järjestyksen. Tuppasivat turpoamaan ja kasaantumaan siihen etualalle niin, ettei mitään nähnyt möykyn yli.

Todellisuudessa möykky on vaan suurentunut tässä välillä, mutta aikeissa on liottaa sitä sallimuksen valossa. Uskon, että kaikki vähänkin turha tippuu ja karisee siitä ilman toimenpiteitä. Niin sanotusti aika hoitaa ja ainakin hioo pahimmat särmät. Lopuille pitää sitten tarjoilla huumoria ja tehosekotinta. Kyllä se tästä.

Tärkeimmät ihmiset on antaneet hyödyllistä ajateltavaa ja yhdessä on todettu, että melkoisia käännekohtia tämä vuosi on saanut aikaan. Omalla kohdalla on tapahtumista huolimatta tunne, että tässä odotellaan jotain vieläkin isompaa ilmeneväksi. Kaikki on nyt jo kumman kirkasta, mutta vielä parempi tästä tulee.

Lumi tuli, mutta näinköhän se on jäädäkseen. Kunnon usvaisia ja hämäriä kelejä ollut, ettei luontoa ole tehnyt mieli edes kuvata. Jonkun näppäsin eilen ihan vaan vauhdissa auton ikkunan läpi, mutta tässäkin törröttää nuo aurauskepit.

Keskittyminen on vähän hakusessa ollut omana aikana viime viikkoina, kun suurimman osan päivästä on oltava liiankin tarkkana. Niinpä aloin pitkästä aikaa kutomaan sukkia, että voin tehdä jotain jatkumoa paikallani, mutta mikään pakko ei ole keskittyä sadalla. Ehkä vähitellen voi sitten siirtyä luovempaan ja pienisyisempään, jos siltä tuntuu. Lukeminen on kaatunut silkkaan unisuuteen. En taida olla parhaimmillani tänä pimeänä aikana, mutta jotenkin tämäkin on mentävä läpi. Sytytän parit kynttilät ja kilkuttelen hetken puikkoja.