Jos nyt joku haluaa vertailla vaivoja, niin tiedoksi, että olen herännyt tällä viikolla joka aamu ennen viittä ja sinnitellyt sitten miettien piruja ruottiksi heräämisaikaan saakka. Olen siis kelannu sattumalta työkuvioita ja sitten väsänny ilman kummempia kuvioita juttuja päivät, että alkaa olla vähän liikaa yhtäsamaa. Vaan ei hätää, kun kaikki hoituu ja työtoverit on aivan mahtavia.
Tänään kohokohta oli puolalaisten lasten kansantanssiesitys. Vieruskaverin kanssa ei uskallettu kattoa toisiamme, kun tippa oli heti linssissä. Jotain todella hienoa ja energiat puhdistu pitkiksi aikaa.
Miten näitä nyt voisi vetää yhteen. Kunpa tekisin työni yhtä kootuin kuvioin, täysin tahdissa, hymyssä suin, kavereita kannustaen, musiikin tahdissa hypellen ja selvästi täydestä sydämestäni nauttien. Aina joukossa on helmi, joka on täydellinen viattomuudessaan ja puhtaudessaan. Loistaisinpa edes ajoittain hänen laillaan.
Nyt on hyvä mieli. Kehtaanko edes myöntää, että luen vasta nyt Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Kirja oli paremman puoliskon pitkänmatkanlentojen matkalukemisena ja naljaili, että ei ehkä ole mulle sopivaa luettavaa. Pakkohan se oli sitte napata ja testata kuinka on. Saan siitä kyllä irti. 'Naisen ymmärtämisen avain' oli mulla luettavana makupalana, mutta en tajunnu juttua pelkästään aukeaman luettuani (kiinnitin huomiota vain maisema/yksityiskohtakuvauksiin). Kun sama tuli vastaan kirjassa alkupää luettuna, ymmärsin, mitä tarkotti (s. 196-197). Niin se on. Jotkut aivan käsittämättömän pienet ja toisesta ehkä typerät asiat - on liki pyhiä ....
Taidan mennä jatkamaan samaa tarinaa.
4.11.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ja minä mietin, teetkö työtä lasten parissa vai mikä kumma ammattisi on.
VastaaPoistaStalinin lehmissä on kinkkistä tulkittavaa jo heti alkuun. Mistä kokemuksesta esimerkiksi alun euforiakuvaus mielestäsi kertoo?
Teen työtä kaikenikäisten parissa ja toisaalta taas nimen omaan työikäisten ja vielä toisaalta itseäni onneksi nuorempien kanssa. Loppuviimein juuri vanhuksia on silti lähellä. Ei pysty päättää ja toimenkuvaa ei ainakaan kykene määrittelemään.
VastaaPoistaKirja tuntuu toistavan siksi paljon itseään, että pari vaihtoehtoa on jatkuvasti tyrkyllä, mutta voin helposti keksiä muitakin. Siinä tuntui itse asiaa tärkeämmältä fiiliskuvaus, että kivun ja sotkun pelosta syntyikin hallinnan ja mestaruuden 'nautinto', mikä ansaitsi tulla palkituksi.
En ole saanut luettua loppuun ja kyllästyttää vähän, ettei kirjassa oikein tapahdu mitään...tai se ei etene mihinkään. Samaa kakkua saa puputtaa niin, että korvista tulee jo ulos =).