...vai onko sittenkään

Tyhjästä voi nyhjästä ja varsinkin rauhasta käsin. Alan sopeutua tilanteeseeni ja käveltyäni pitkästä aikaa lenkin yhden sielunsiskoni kanssa alkaa myös valjeta, mistä kaikessa ehkä on kyse. Tähän täytyy nyt vaan tottua ja mennä eteenpäin. Viime aikojen fiilikset ja tyyli, millä asiat on hoituneet, saavat uutta valoa. Olen tainnut päästä joistakin asioista eroon ja nyt vaan uusin eväin eteenpäin.

Mukavassa seurassa on mennyt jo pari iltaa aivan yllättäen. Suhtaudun aivan kaikkeen entisestä poikkeavalla tavalla, mutta toivottavasti en päällisin puolin toimi radikaalisti toisin. Se olisi jo liian kummallista. Vähän mietityttää, mitä teen lukemattomilla asioilla, joilla yhtäkkiä ei ole juuri mitään merkitystä. No, ainahan on tullut uutta tilalle, kun jotain on häipynyt. Evakkokissa kuitenkin palasi yli viikon poissaolon jälkeen. Ei ollut tällä reissulla kärsinyt nälkää, mutta silti sai sille varatut erikoisherkut ja nyt nukkuu todella tyytyväisenä sisällä. Luovuin siitäkin henkisesti, että vähän sama kuin kaiken muunkin kanssa - en tiedä oikein miten suhtautuisin. Näköjään silittelen ja olen sille läsnä, mutta on aivan samantekevää, jos lähtee lopullisesti huomenna.

Kaikenlaista ohjelmaa on tiedossa ja pari aivan uutta kokemustakin, joita odotan, mutta suunnitelmallisuus ei toimi. Joka asiaan on mentävä tyhjältä pöydältä. Olkoon sitten näin. Se näköjään toimii kuitenkin. Toimettomana pällistely kieltämättä häiritsee, mutta ei kai se haittaa, kun kaikki oleellinen tulee kuitenkin tehtyä. Aivan tyhmältä tuntuu kirjata mitään. Yleensä tämäntapaiset menee ohi tai siis niihin ilmeisesti tottuu.

Täytyy mennä taas vaan ihmettelemään. Kyllä tästä jotain uutta syntyy kohtapuoleen.