Omenapiirakka

Siinä on nyt mökkiolosuhde taas kerran, mutta tarkoitus oli todentaa, että todellakin innostuin toisen kuvaamista piiraista ja tein tämän kesän ensimmäisen omani puista pudonneista siisteistä yksilöistä. Olen joskus oppinut semmosista ruokakorteista englantilaisen omenapiiraan pohjan ja systeemin. Tästä nyt puuttuu päältä aprikoosihillo kiiltelemästä, mutta ei sattunu oleen kaapissa. Nuo eripari ruukut on järkytys, myönnetään, mutta repäsin ne aitasta, kun pakko oli saada värin takia nämä ikääntyneet ruusupuskat ja siihen hätään vedenkestävää purkin ympärille. Siihen ne jäi. Laitan ne maahan, kun tulee sopiva hetki. En oikein käsitä, miten siedän yhtäkkiä oranssia väriä, mutta ehkä tämä on sävy, joka puhuttelee. Omenoita tuli siivutettua liikaa ja tein sitten muffinsseja lisäksi. 

Puimakone viihdyttää tämän illan helteessä ja kaikki sadonkorjuu on jo hyvässä vauhdissa. Monella tavalla tekee mieli valmistautua johonkin tulevaan, mutta ei oikein hahmotu, että mihin ihmeeseen. Toiminta on alkanut monella taholla lomien jälkeen, mutta on vähän vielä irrallinen olo. Koskeeko tämä todella minuakin? Käytännössä asiat tulee hoidetuksi, mutta henkisesti vaan katselee kummissaan. En nyt tiedä, olettaisiko olevansa toisissa ympyröissä, vai mikä niin oudolta tuntuu. Nyt on kuitenkin viikonloppu ja pientä herkuttelua alkuun.