Kuoppaa turhille vitkuttimille

Kun mä nyt olen nykyisin kova valokuvaamaan ja nytkin kamera kulkenut tiukasti käsilaukussa oopperareissut ja todella upeen viikonloppureissun vielä kaiken vaiherikkaan pariviikkosen huipuiksi, niin aattelin viimein purkaa kuvat koneelle. Siellä oli tämmönen. Pelkästään.

Totuus on, että en ole edes yrittänyt ottaa kuvia pitkään aikaan.

Kerron näistä vempuloista. Mies löysi ne eteisen hyllyltä ja kysyi, että mitä sä olit ajatellu näille. Vastasin, että ei harmainta aavistusta. "Sä olet oikeen pessy nää?" "Joo, mutta älä kysy miksi." Siivottiin pajalla jotain epämäärästä pientä viikkoja sitten ja löysin ehkä 10 vuotta sitten työkalusäilytykseen siirretyn vanhan keittiölaatikoston. Sieltä löyty vajaa laatikollinen keittiötarvikkeita, joista muutamia huvikseni keräilin pesuun. Tupperin oliivilusikka oli melkein löytö, kun juuri sellasta oli kaivattu kahdessa vieraskattauksessa. En enää tienny sellasta omistavanikaan. Tällasta tää on! Meillä oli kauan hauskaa, kun venkoilin, että eikö noin siistejä johonki vois käyttää. "Basilikan taimien tukemiseen, kukkakeppinä? Vai ne on tietty ruostuvaa, kun on tommoset 70-lukuset?" Käskettiin kokeilla tarttuuko magneetti ja tarttuhan se; karkastua terästä varmaan. No ei sitte. Monta turhaa käyttötarkotusta keksittiin ja niillä pelattiin jo jotain peliäkin, mutta kai ne lopulta lähti vähin äänin. Pyysin ne kuvattavaksi, että voin hirnua itelleni blogissa.  

No-mitä, samana iltana lähdin sienireissulle ja piruuttani pistin miesten eripari sukat kenkiin vai sanotaanko se jalkaan =). Löysin kaapista valehtelematta 9 eriparisukkaa samasta nipusta. Jostain käsittämättömästä syystä olen säilyttänyt parittomia nipussa ja laittanut ne sellaseen paikkaan, että kukaan niitä ei olisi osannut etsiä. En minä itse ainakaan. Voihan niillä pyyhkiä pölyjä - varsinkin, jos pujottaa varsiharjan päälle, mutta.... en mä vaan pysty selittään. Asiat on siis tällä tasolla! Täysi kyvyttömyys välillä heittää vaan saman tien! Kyllä olis nuijalla töitä ja vois alottaa ehkä siitä pään sisäisestä tilanteesta ja hivauttaa pari kertaa lähikohteeseen.   

Nyt mua naurattaa korkkaamaton savunharmaa Mariskooli paketissa yhessä kaapissa, kun lukasin Utumiehen juhlakirjotuksen kommentit. Miten paljon ihmisillä on kaikkea älytöntä nurkat notkollaan, mitä ei tulis mieleenkään laittaa käyttöön tai esille. Jotenki vois kuvitella, että eriparisukilla ja muotoilukukkasella on vissi ero, mutta mistäpäin kattoo ja mihin sen rajan vetää. Meillä on suvussa kulkenu viisaus, että kaiken palavan saa vielä anteeksi, kun sen voi loppukädessä pistää maanparannukseen. Tarvii tietysti olla olosuhteet pistää kunnon praasu aina välillä palamaan. Nyt olis sopivat kelit kyllä....hmmm, paljon syntejä anteeksi =).

Muistaako kukaan, miten joskus haaveilin kaivurista? Nyt siitä meinaa tulla totta! Niin suuri ja huonosti palava vehje, oih. Puhe on ollut vain minikaivurista ja luotan, että siinä pitäydytään. Sitä jaetaan ja vuokrataan ja vaikka mitä tietysti, mutta sittenkin. Sillähän voi laittaa paljon tasaseksi, jos niikseen. Kaivaa peltoon vaikka ensiluokkasen nuotiopaikan =). Jos se todella tulee, niin kokeilen olisko musta sellasen puikkoihin. Traktorin kanssa kävi vähän hönösesti ekalla yrittämällä ja prätkäsysteemitkin luovutin aika helpolla. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla!

Tässähän melkein piristyy. Mulle ottaa aina tää syksy koville, kun kosteus lisääntyy ja vilu hiipii luihin. Enteet tulevasta kylmästä ja ankeemmista ajoista on niin haisteltavissa. Vaatii kyllä melko massiivista huonekalujen siirtoa ja joitakin rutiinimuutoksia, että todella piristyn, mutta se kaikki on helpostikin täysin omatoimisesti tehtävissä. Pärjään omillani!