Puhdistusta

7.8.2010 5:47

Tää oli sitä tuhkaruskotusta, vaikka vähän myöhästyin kunnon väreistä.

Tässä oli nyt välillä se viilentävä ukkosmyrsky viimeinkin. Yleensä hypin riemusta ja valmistaudun ihailemaan tulitusta, mutta tällä kertaa oli jotenkin toisenlaista. Sähköt meni ensin hyvissä ajoin ennen kuin kaukainen kumina edes tavotti. Olin jo tuntia ennen ollut puheissa pääkaupunkiseudulle, kun juttu siellä alkoi ja tiesin jo silloin nykiä töpselit irti. Melkein poikkeuksetta siltä suunnalta sade viimein tulee meillekin asti. Myrskytuuli yllätti kuitenkin. Pari ikkunaa oli vielä auki ja kaikin voimin revin, että sain ne kiinni. Siinä vaiheessa täysimittaset koivut taipu ennennäkemättömästi, eikä jäänyt arvailun varaan, mitä tuuli on saanut aikaan tullessaan. Se vaihe oli ohi tällä kohtaa viidessä minuutissa ilman tuhoja ja tauoton välke sateineen läheni. Koko show meni tällä kertaa ehkä kilometrin parin verran sivusta. Välkettä riitti pariksi tunniksi ja vettäkin tuli jonkun verran, mutta vaikutti kuin maahan ei olisi lyönyt juuri ollenkaan. Hiukkasetko ne ilmassa esti, vai mitä, mutta erikoinen oli rajuilma. Ilma sentään viileni ja maakin kostui. Tämä oli siis toissailtana nukkumaan mennessä ja sähköt tuli vasta eilen puolen päivän aikaan. Hyvin selvittiin, vaikka unohtui käyttövettä laskea varalle.

Luin Gary R. Renardin kirjan Maailmankaikkeus katoaa ja päänjauhot sen mukaiset. En nyt osaa sanoa, miten paljon olisi tullut uusia asioita tai ehkä ne on jo ruodittu kaikki kanavoinneissa, kirjoissa ja dokkareissa. Onhan tämäkin kasaan kyhätty jo kohta 10 vuotta sitten. Myötäilee IOK:ta ja sen tavanneena pidin ehkä juuri lyhennelmästä ja siitä, että pääasia tuli kerrattua. En niinkään paljon jaksa hötkyillä maailman tapahtumista tai erilaisista kohtaloista, koska niitä on aina riittänyt ja tulee riittämään. Omassa ja lähipiirin jutussa tulee kyllä kaikki mahdollinen käytyä läpi takuuvarmasti, että keskityn siihen ja sovellan sitten edelleen oppejani, joita on ollut mukana jo ennen kuin opin lukemaan. Sen olen aina hahmottanut, että sarkaa riittää ja tarkempaa paneutumista ennen muuta.

Nyt viimeyöstä muistan pitkästä aikaa montakin unenpätkää. Niissä oli aivan selkeä teema ja väittäisin, että kirjan luku on sen verran jelpannut, että asiat tuli kaivettua esiin. Edelleenkään ei mitään yllättävää aiheena, mutta ehkä unitarinan selkeyttä voisi kiitellä. Yleisesti kirjan luku vahvisti jo kauan kehkeytynyttä fiilistä, ettei tee mieli kirjata tätä kehitystarinaansa. Pidän sitä kyllä ohimenevänä ilmiönä, koska niin on käynyt aina ennenkin ja yritän tännekin vaan jotain laittaa, vaikkei mitään innostusta olekaan. Se nyt tietysti vähän kiusaa, että mitä tästä koko showsta sitten tulee vahvistettua ja korostettua, mutta jokaisella on tietty oma juttunsa ja kukin kuitenkin poimii vain itselleen osuvan. Pitäisin nyt vaan mielessäni, että riitää, kun olen tätä omaa osuuttani.

Ilmoihin liittyen toivon, että mahdollisimman moni olisi kuitenkin helteen aikana malttanut olla toivomatta paljon viileämpää ja talvea ja pakkasia. Kirjassakin kyllä mainittiin, että sekä lämmin, että kylmä tulevat voimistumaan vuorotellen, ettei mitään jatkuvaa lämpenemistä pelkästään. Se kai on jotenkin selviökin, mutta jos ajatuksella on voimaa, niin ajattelematon toiveitten laukominen luulisi juuri näin toimivankin. Tätäkin tuntuu aivan typerältä tähän kirjottaa. Ne, jotka näin uskoo, osaa ajatella omilla aivoillaan ja ne, jotka ei, pitää koko höpötystä idioottimaisena. Plus miinus nolla. Tarttis olla turpa rullalla ja antaa kaikille anteeksi ja ennen muuta itelleen =).

Ei vaan, pakkohan se on omaa pakkaa vaan purkaa, että saadaan kaikki korjattava esiin. Lyhensin muuten taas parit housut. Toisten kanssa meinas tehdä tenän, mutta sitten tein taas kerran täysin maallikon oman keksinnön ja niittasin sillai. Hyvät tuli ja vielä niin nerokkaasti, että niistä voi päästää jatkeen auki, vaikka lahkeen suu kuluisi rikki. Siis tavallaan nykyaikanen farkkulyhennys, mutta tää tuli joustokankaaseen ja vaati eri neulosta sekä ylimääräsen tikkauksen ylemmäs. Ei silti yhtään hullumpi. Sukkien merkkauksesta opin, että monilapsisissa perheissä ne tehdään kuulakynällä. Pysyy hyvin jopa pesuissa ja sukat nyt muutenkin kestää vaan minkä kestää. Mä olen aina merkannu langalla toisen sukan sisäkäänteeseen nimikirjaimet ja vieläkin kyllä harkitsen......ettäkö kuulakynällä. Tai sitten annan vuosikausien kikkailuni anteeksi ja pääsen jatkossa paaaljon helpommalla =). Pitkäikäsempiä rytkyjä voi säästellä ja ajatella paremmin seuraavaakin käyttäjää.

Kauhee siivousvimma. Tää pitää nyt hyödyntää, kun kaikki on pommina. Nythän myös jaksaa, kun ei o niin kuuma. Aika monilla on isompaakin muutosta juuri rojun, muuttamisen ja vastaavan kanssa. Tilaisuus luopua turhasta. Koskaan ei tiedä, että aina kannattaa tehdä myyräntyötä.

****

Ai niin.

   

Kävi ilmi, että meillä on joku tämmönenkin. Kyljessä oleva vanha koivun kanto on lähemmäs 100 vuotisesta puusta, että systeemiä ei ole aikoihin käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa. Mikähän se mahtaa olla? Tonkkakuoppa, kaivo, maakellari, suuren maanalaisen temppelin sisäänkäynti =)....jännää. Se kaivetaan vielä esiin.

Illan hämärissä tämän verran alettuna. Samaa betonilaattaa kuin reunoilla ja savea täytteenä tähän mennessä. Tuo ruosteinen ruttu on vanha maalipurkki.