... ja tyhjästä on paha nyhjästä

"Kunka tää elämä ny on tämmöstä, ku vellissäki on luutu?" Mun käsikirjotus ontuu tai elämä muuten vaan irvailee mulle. Evakossa ollu katti ei tuu takas, vaikka olen vannonu vääntäväni siltä niskat nurin, kun viimein tulee =). Sen idoli, kotielvis, on varmaan vahingossa deletoinu sen pupuna, kun loikki sänkipellosta niin huolettomasti. Kolme päivää sitte se tuli just sillai ja hävis niillä paikoin pitkään ruohoon, missä elvis sitä ootteli. No ei tää mitään. Olen salassa vähän Linkola kissojen suhteen. Luonto karsii välillä pedonkin - on ne karsinu pikkulintuparkoja ihan tarpeeksi ja kaks vielä jatkaa projektia.

Kasvihuoneessa villakirva-armeija deletoi mun paprikoitten lehtiä nopeemmin kun mä niitä. Siitähän tietty lähetään, että nää on mun maita ja mä tapan ne, mutta en osaa olla tarkka niissä varopäivissä ja aina syntyy uusia yrittäjiä. Paprikaa tulee, ei sillä, mutta ne puskat on rumia ja raiskatun olosia. Ei tää mitään. En mä nyt niin sadalla ole muutenkaan ollu koko lasihuoneen kanssa.

Mulla on ollu pitemmän aikaa jonkulainen järki syömisissä ja juomisissakin. Eilen meni kolme kuppia kahvia ja illalla kellarin ovi narahti. Ostin jopa oikeen makeeta suklaata levyn, mitä en ole tehny naismuistiin (paljo pitempi kuin miesmuisti) ja vaikka en deletoinu sitä vielä eilen, niin äsken narahduksen jälkeen aloin jo sitäkin.

Eilen oli yks tikkausoperaatio, mistä olen vieläki ylpee, että pakotin hoitoon, mutta eihän se raatamistahtiin mitään vekkiä tehny. Jostain pyörrytyksestä oli juttua tänään (kuuma pätsipäivä takana) ja nyt lähti prätkähiiret sitte baanalle. Vannotin, että tänään ei sitte kaaduta tai mitään, koska mä en sit siinä tapauksessa jaksa. Siinä sitte vähän väliä hoiputtiin yhellä jalalla ennen lähtöä virne naamalla. Mä kostan!

Mua ei oo huvittanu mikään yhtään pätkän vertaa muutamiin viikkoihin, mutta kaikenlaistahan on silti tullu tehtyä. Jotkut viimesenpäälle ihanat kaverit elää vaikka mitä elämänkuvioita ja käväsen huipputunnelmissa niitten puolesta, mutta itellä on likipitäen tyhjiö meneillään. Vielä se paistaa risukasaankin, mutta täytyy myöntää, että just nyt ei niin kirkkaasti.

Aamulla raotin silmiä ja oli taas upee aamurusko. Sen, että löysin kameran ja kampesin itteni ulos paljain jaloin kylmälle aamukasteiselle nurmikolle, oli visuaalinen ihanuus muisto vaan. Kiitti! Musta katti könys väkisin sisään ja piti mut sitte syötyään hereillä tauottomalla puskemisella ja kehruulla varsinaiseen herätykseen asti. En jaksanu edes häätää sitä sängystä. Pesuun on menossa muutenki kaikki, jotta sou-vot.

Töistä en viiti referoida periaatteesta, mutta myönnettävä se on, että yhestä ihmisestä on repeemään vaan rajallisesti. Pidin hymyn ja rennon hyväntuulisen asenteen, mutta tehokkuusmielessä ... fokedöpaudit. Tärkeintä ehkä oli olla läsnä niinä hetkinä, kun kohtasi asiakkaita eri tuuteista. En varmasti kyennyt olemaan kummosesti edes niissä. Vaan - se riittää, mihin pystyin. Pitkä päivä ja 'putiikki' on vielä pystyssä. Hyvin tyhjäpäältä!

Vähänkö nyt sitten piristi, että sen lisäksi, mitä systerin kanssa eilen puhuttiin kaikenlaisen hävittämisestä (taas kerran), joku oli sitä oikein antaumuksella toteuttanu. Pitkän aikaa olen jo aatellu, että menneitten aikojen (jopa menneitten elämien) kertaus maistuu puulta. Päiväkirjoista koitin hakea taannoin jotain mahdollisesti käsittelemätöntä, mutta ei niitä jaksanu. Kai siellä voi olla purettavaa, mutta saa tulla tän hetken asioissa uudesti pintaan. En ajattele monestakaan asiasta samalla kaavalla enää. Onneksi ihminen tuntuu viisastuvan edes joissain asioissa. Totaalinen heittovimma on vielä jääny uupumaan, mutta aut armias, kun se iskee. Sitte tulee selvää jälkeä ja tilaa.

No ni. Elvis tuli huutaan. Sen yks nimi on Hinaaja sattuneesta syystä. Hoen sille: Pää kii! ja toinen vastaa iki-karmeella äänellään tunnollisesti. Tämmönen enkeli mä olen tänään. Se tässä on hienoa, että ei kiukuta tai vihastuta yhtään. Mua hymyilyttää ja tää on mun kieltä ja huumoria. Tällasena mut tunnetaan kautta linjan ja niin on hyvä. Tää koko pälinä tarvis deletoida, mutta joku kaunis päivä mä deletoinki taas kerran kaiken ja se siitä sitte. Uus alku. Eletään nyt tämä jakso loppuun ensin jollain viisteen.