Elokuu

Näinhän sitä eletään merkittäviä aikoja, joista ei kuitenkaan tule liiemmin merkittyä mitään näkyville. Monet asiat eivät ole tarkkaan ottaen edes minun elämää, vaikka eihän sitä oikeen muuta olekaan. Meinaan kuitenkin karata viikonlopuksi mukavaan seuraan ja sillä keinoin vieläkin korostaa tämän jakson merkittävyyttä. Uskoisin, että tulen muistamaan tulevan viikonlopun tapahtumat melko pitkään. Suoritan tässä sijaistoimintaa, kun lähdön suunnittelu ei tule kysymykseenkään. Sattuipa vielä kävijöitä tuossa, että hyvin sain siinäkin aikaa palamaan.

Viikolla kävin ensimmäisen kerran elämässäni oopperassa. Kansallisoopperan Taikahuilu, kyllä. Arvasin, ettei itse esitys ole parasta ajankulua, mitä itselleni keksisin, mutta kyllä siinä muutama elämys syntyi, joiden takia istuminen kannatti. Liittyivät johonkin nappiin osuneeseen visuaaliseen efektiin, jonkin kohtauksen kokonaisvaikutukseen tai sitten väläyksiin tarinan syvemmästä viestistä. Reissuun liittyi ajan viettämistä myös kulissien takana ja vaikuttavinta koko keikassa oli ehkä pukusuunnittelijan tapaaminen. Se ei ollut suunniteltua, mutta hän kertoi työstään ja esitteli suunnitelmiaan pitkän tovin kesken puurtamisensa. Lahjakkuus ja vankka ammattitaito ei ollut mitenkään kihahtanut päähän, vaan hänestä sai vaikutelman lämminhenkisestä persoonasta, joka on todella omistautunut työlleen. Hän oli siis Anna Kontek ja alkuperäiset suunnitelmamaalauksensa säilyvät mielessäni luultavasti loppuiän.

Töissä parasta oli eilen aamulla myöskin suunnittelematta tapahtunut järjestyksen muutos. Ensin lähti yksi kaappi, pian luovuttiin jo laatikostosta ja vielä hävitettiin yksi lisätaso. Sen jälkeen tuli tarve kääntää pöytäkokonaisuutta. Koko operaatiossa meni tuskin tuntiakaan, mutta parempi tuli ja sitten saimme vielä tänä aamuna uudet verhot viimein vihdoin. Piristävää. Kokeilen satulatuolia ja sekin on tuntunut tervetulleelta vaihtelulta. Varsinainen muutos jo siinäkin, että uusi työpari oli ensimmäistä viikkoa kouluttautumassa. Edelleen voisi sanoa, että jonkunlainen runsaus korostuu kaikessa.

En kovin ihmeitä ole itse yrittänyt saada aikaan viimeaikoina, mutta kaikki ympärillä tekevät paljon näkyvää. Ei hullumpi jakso. Luultavasti pääsen nyt vielä viikonloppunakin todistamaan toisten aikaansaannoksia. Juhlaa.