12.6.2013

Sadehetken meditointi

Tänään on mennyt niin kääntämiseksi ja pohdinnaksi, että kotona ei olekaan syntyny enää mitään. No tottakai pyykkiä olen pessy ja sillai, muttei mitään raflaavaa mainitsemisen arvosta. Sataa ripautti vettä ja kuuntelin sitä lämpösellä terassilla. Kerrassaan meditatiivista. Vintillä heiluin ja ulos vein juttuja ja pakko oli kuvata mun aitan seinällä olevat pörheänä kukoistavat kukkalaatikot.




Kuvaan ei ole nyt haettu pätkääkään kaunista visuaalisuutta, mutta tällä kertaa tärkeintä on sanoma. En ole viitsinyt laittaa mitään kesäkukkia, kun toiset on todenneet eteläsuunnan ja lämpösen vanhan mullan aivan ehdottomaksi oleskelupaikaksi; yötä päivää. Tätä oli jo vähän kokeilussa viime kesänä kukkien joukossa. Katto kaipaa tervausta ja huomatkaa aito käsityönä koverrettu puukouru. Ei kastu katit edes sateella! Voi 'turhat oliot', mutta tuolla saavat mun puolesta vetää luitaan - ja kyllä ne vetävätkin!

On ne silti hyödyllisiä otuksia. Valvovat pihapiiriä omalla systeemillään. Eikä kaksi ilmeisesti ihan kattanut tätä 'temppelialuetta', kun yhden piti tulla vielä mettästä vahvistukseksi. Nyt on hyvä tiimi. Ne kannustaa toisiaan aina vaan hienompiin saavutuksiin, antavat miellyttävää palautetta, inspiroivat koko ympäristönsä välillä kunnon säpinään, unohtavat kömmähdykset aika rivakasti, leikkivät ja kilpailevat piristykseksi ja todellakin tietävät, mitä lepo ja kunnon meditaatio saa aikaan. Ne on aina valmiina toimintaan, kun oleellinen yllyke ilmaantuu näyttämölle, eikä taidoissa näy merkkiäkään rappeutumisesta. Tästä olisi ilmeisesti jotain opittavissa =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti