Hankin ihania mangapiirustuksia ja pitkästä aikaa otin vesivärit esiin, kun netistä bongasin idean, että vanhan kirjan tekstisivulle voi maalailla ja sitten rajoittaa tai väritellä muillakin väreillä. Tein sellasia hyvin yksinkertasia juttuja, mutta joku pieni avaus väreihin ja sen sortin luovuuden käyttöön. Origamit, askartelut sun muut on myös nyt tärkeitä ja siitä heti kohta mennään geometriaan, numerologiaan ja kvanttifysiikkaan. Ei sillä, ettäkö mitään näistä mistään ymmärtäisin, mutta ne nyt jostain kumman syystä puhuttelee. Näitä oli Vihkimyksen ylipapin puheissa ja erityisesti tietysti pyramidin suhteet. Sitten se tuli esille parissa muussa kirjassa ja lopulta lukemattomissa entistäkin yllättävämmissä yhteyksissä.
Sitten nyt aamulla katse osui seinällä oleviin P. Antero Rapon akvarelleihin ja tulin kuukeloineeksi vuosien tauon jälkeen. Nyt vähän löytyikin hänen teoksiaan ja pieniä rippuja tietoa taiteilijasta itsestään. Olen aikoinaan hankkinut taulut kirpputorilta ja niissä kiehtoi utu, tietynlainen aavemaisuus, vivahdus ahdingosta ja sitten kuitenkin taivaan pelastava valo, joka siivilöityy jostain kulmalta. Muutama yö sitten oli vähän saman tyylinen fiilinki pihassa. Siinä on tota häiritsevää tolppaa ja puhelin- sekä sähkölankaa, mutta en viitsi shopata pois, kun kuuluvat asiaan.
Tällä hetkellä luen niin käsittämätöntä tekstiä, että en vielä viitsi edes mainita kirjan nimeä, mutta luen vaan. Annan ikään kuin mahdollisuuden, että asiat voivat aueta yllättäen jollain ihan uudella tavalla. Perinteiseen tapaan ymmärrän korkeintaan jollain yleisellä tasolla asioiden idean. Tämäkin jotenkin liippaa siveltimen vetoja, ehkä muinaisten kielten kirjainmerkkejä, tunnelmia, ääniä ja jotain melko eteeristä lopulta. Toisaalta terävää järkeä, jyrkkiäkin kohdistettuja totuuksia ja vastaavuutta täysin konkreettisella tasolla.
Luultavasti yritän epätoivoisesti todistella itselleni, että vaikka menisin päistikkaa valoväriäänitunnemereen, se ei millään tavalla pois sulje järkeä, maakiinnitystä ja normielämää. Ne on ja voi olla lomittain silloinkin, kun ovat molemmat hyvin vahvoja. Yritän todistella sitäkin, että voin saada vielä takaisin 'eteerisen' puoleni ja entistä elävämpänä.
Viimepäivien todellisuudessa ei ole rippuakaan ahdistusta, utua tai hämärää. Aurinko on paistanut kuumasti ja olen ottanut siitä kaiken irti. Tämä olemisen kautta asioitten hakeminen sopii nyt oikein hyvin olosuhteisiin. Ihmettelen kyllä, miten voin olla näin levollinen, vaikka en suorita mitään suurta näkyvää. Olen kyllä huomannut, että kaikki tukevat suurta näkymätöntä prosessiani =). Eihän ole mitään epäilystä, etteikö se muuttuisi myös jollain tavalla näkyväksi - aikanaan.
Eilen illalla mainitsin, että olen ihan pienesti alkanut voimistelunomaisia liikkeitä varovasti kokeilemaan. Kannustava kommentti tuli heti, että seuraavaksi sitten heinäkuun lopulla =). Näinhän siinä voi tietysti käydä ja puhe ei sitten ollut edes yhdestäkään punnerruksesta tai mistään kymmenen sarjoista yhtään mitään. Suurin osa on treenannut koko talven ja ovat nyt jo hyvässä kuosissa, mutta onhan tämäkin alku. On se! Tähän liittyy myös kerroksia ja kerroksia ääniä, tuntemuksia, mielikuvia, värejä, kuvioita, geometriaa, numerologiaa, toistoja ja vaikka mitä.
Sitten on lisääntynyt tietysti myös meditatiivinen tila ja nuo kaikki kerrokset jälleen kerran sekä muutama muu nyanssi. En tiedä, miten kiitollinen olen rauhasta, kauneudesta, luonnosta, kissoistakin ja kaikesta, minkä tavalla tai toisella on porukkansa kanssa osannut järjestää tätä jaksoa varten. Jonkunlaista väsymystä myönnän olevan paljonkin. Yöt nukun hyvin auringonnousun meditointiin saakka ja päivällä nukahdan heti, jos annan siihen mahdollisuuden. Ennen en osannut nukkua päivällä ollenkaan. Jonkun sortin latausta tuntuisi olevan menossa. Utumiestäkin ikävä =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti