Vuosi vierähti

Hämmästyttävää. Enkö tosiaan ole mitään täällä pukahtanut kokonaiseen vuoteen? Lukasin tuon edellisen riipustuksen ja totesin, että melkeinpä se voisi olla eilen väsätty. Olen nimittäin hiihtolomalla vai kutsutaanko sitä nykyään joksikin muuksi. Lunta on ja hyvät kelit. Lumitöitä tein viimeksi eilen, huvipuistolla ollaan vain hiukan edetty ja sen uuden puhelimen käytöstä luovuin aika pian. En osannut ajaessa.... hups, no sanotaan kävellessä laittaa tekstaria, joten palasin näppäinmalliin ja taas sujui vanhaan malliin kommunikointi.

Olen tässä välillä miettinyt, että blogin pitäminen huvittaisi, mutta ei enää tässä entisessä muodossa. Tietynlainen yksityisyyden suoja on hyvä, mutta ei kukaan saa mitään irti tekstistä, joka on täynnä arvoituksia tai pelkkää vihjettä johonkin tapahtumaan tai tekemiseen. Kyse on varmasti alun pitäen ollut pelkästä kammosta tuoda ylipäätään mitenkään itseään esiin. Nyt on kuitenkin vettä virrannut rutakoissa ja ikää alkaa olla sen verran, ettei millään ole enää niin suurta väliä. Mietin sitäkin, että hävitänkö tämän blogin ja alan aivan uuden omalla nimelläni, mutta tottahan tähänkinastinen kaikki on ja mitä se haittaa, jos tyyli muuttuu kesken kaiken. Eikä se varmasti kovin totaalisti muutu kuitenkaan. Joskus jo päätin, että kirjotan osin puhekieltä, enkä siihen halua muutosta. Tiedän kyllä, että viisainta olisi pitää teksti kirjakielellä Facebookissa, sähköposteissa ja blogeissa, mutta tässä meinaan pitää oman linjani. Mitä sitä varsinaista nimeäkään tyrkyttämään - ne sen tietää ja osaa yhdistää muutenkin, joille sillä on jotain merkitystä. Asiathan on siis varsin hyvin ja oivallisesti. Ei muuta kuin päiväkirjan pitoon.

Olenkin koko viime vuoden jo ollut ilman varsinaista päiväkirjaa, enkä sellaista alkanut nytkään vuoden vaihduttua. Puhelinten kanssa kävi myös sen kosketusnäytöllisen kokeilun myötä, etten ole enää ollut niin on-line-persoona. En kertakaikkiaan pidä niin väliä, olenko ollut tavoitettavissa tai edes palannut viesteihin tai soittoihin. Aika hoitaa niin paljon ja tärkeimpiin ehtii reagoida monesti hyvinkin pitkän ajan kuluttua vielä. Jos jotain menee totaalisti ohi, niin se saa sitten luvan olla tarkoituskin. Se siitä ja eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Ehkä tämä kaikki tapahtui, kun tajusin, että elämästä on karsittava asioita. Osin ehkä senkin myötä, että olen oppinut elämään enemmän hetkessä. En suunnittele etukäteen, enkä varsinkaan kaiva esiin mennyttä. Koitan hoitaa pakolliset pois ja edelleen karsia mahdollisimman paljon. Iän karttuessa työ vie veronsa ja jos jotain muutakin haluaa kokeilla tai harrastaa, siihen on vaan otettava aika. Kissanristiäiset ja kaikkien eteen tekeminen on saanut jäädä. Riittää, että hoidan oman kakkuni kunnialla.

Huvipuistolla eli rakennuksella ei olla viihdytty kovin tiiviisti kuluneen vuoden aikana. Sehän on koko projekti oikeastaan harrastus, eikä sille laitettu mitään aikataulua. Sähkövetoja on pikkuhiljaa ripusteltu kesästä lähtien. Vuodenvaihteen jälkeen tuli talon ja tallihuoneen välikatolle puhallusvillat, joten takkaleivinuunin lämmitys on sekin jäänyt vähemmälle. Väliseiniin tulee verkkaisesti levypintaa ja parhaillaan märkätilat sekä vessat saa laattaa pintaansa. Tänään käytiin tekemässä keittiökalustetilaus. Päädyttiin hinnan ja laadun kanssa lopulta siihen, jota ensimmäiseksi joskus yli vuosi sitten käytiin kattomassa. Välissä on kokeiltu eri valmistajien ohjelmilla vastaavat koota ja muutamia muita käyty kattomassa, mutta näin kävi. Olen raivostuttavan lakoninen sisustusintoni kanssa. Yhtenä päivänä käytiin yhdessä ainoassa liikkeessä kattomassa kaakeleita ja valitsin suht kaikki laatat saman tien.

Tänään paistoi pitkästä aikaa vähän aurinko. Teki mieli sanoa, että tässä on nyt joku virhe, kun katto maisemaa auton lasin läpi. Sitä paitsi, aurinko ei ikinä vielä ole häikäissy, enkä koskaan käytä aurinkolaseja, mutta nyt meni silmät melkein kieroon, kun kohti katsoi hankea myöten. Oli se vaan harvinaista herkkua ja keräsin kaikki talteen käpylisäkkeeseen, minkä suinkin kykenin.

Hankin Heidi Kuusiston Uuden päivän ja näin lomalla voin yrittää keskittyä koko ravintoasiaan rauhassa. Kahviin olen taas kerran sortunut ja siitä myös koitan ehkä eroon. Viisainta olisi, kun aine ei sovi yhtään mun hermoille, luille ja nivelille. Tarinapuolella lopetin juuri Knausgårdin Taisteluni toisen osan, joka loppua kohden vähän puudutti (ekaa en ole lukenut) ja aloin sitten Hannu Väisäsen Toisia kenkiä. Olen tässä vuoden varrella mennyt mukaan pitkän suostuttelun jälkeen kirjallisuuspiiriin, mutta näistä mikään ei liity sen ohjelmaan. Siellä käydään läpi Kirstinän kirjallisuusluetteloa ja ollaan menossa vuodessa 1920. Väliin otetaan uutuuksia myös ja kaikki kilpailuvoittajat tietysti. Viimeksi siellä on menty Jää, Nälkävuosi, Mustapartainen mies herättää pahennusta ja Kunnon sotamies Svejk. Ulysses taitaa olla vuorossa seuraavaksi. Vilkaisin sen ja voin sanoa, että en meinaa lukea läpi. Runeberg-voittaja ja vanha Autio maa on myös ohjelmassa juuri runopuolelta.

Yö tuli ja kaikki muut 'kuorsaa' jo; kirjaimellisesti ainakin yksi musta katti tossa sohvalla. En taida viitsiä ajaa ulos. Näin lomalla kestää nousta aamuyöstä, jos juuri silloin tulee tarve ulkoilulle.