Energiat kiertoon

Kerrankin tulin viettäneeksi lomaviikon, etten opiskellut mitään uutta koneella tai säätänyt edes alustavaa työhön liittyvää. Pisteet siitä. Jossain vaiheessa kaivoin tämän blogin esiin, selasin läpi seurannassa olleet blogit ja sitten innostuin päivittämään vielä rakennusprojektin sivuille kuvat sekä työmaapäiväkirjan. Kaikki tuntuu olevan aikojen saatossa karsiutunutta ja aina saa karsia lisää. Sehän ei ole huono asia. Tulee tilaa jonkin uuden tulla.

Huomasin Deepthin blogista, että sielläkin oli Uusi päivä ollut luvussa ja sitten tilasin lukijaan vielä sieltä saamastani vinkistä Markus Rothkranzin The prosperity secretin, kun hörhötyksiä ei parhaillaan ole mitään kertauksessa. Se tuli selvitettyä saman tien. Mikäli en ole aikasemmin tätä selventänyt, niin hörhö olen ollut niin kauan kuin muistan. Että jotta meneepä nyt sitten pieni puhdistaminen kohdilleen näiden opusten lisäinnoituksella.

Hiukan karsastan vielä tehosekotinta, kun Esko Jalkasen opeista on jäänyt nahkaan, että liian nopeat kierrokset ei ole hyväksi sapuskan energioille (tästä syystä isommat suolakiteetkin ovat terveellisempiä kuin ihan pieniksi jauhetut). En saa myöskään käymään järkeeni, missä sellaista vauhtia ja survomista tapahtuisi luonnossa/luonnostaan. Ruoan rakenteen rikkomisessa hampailla tapahtuu juuri siinä vaiheessa energian siirtymistä elimistöön, eikä syljen erittyminen joukkoon ole sekään merkityksetön ja nopea vaihe. Tuntuu, että energiat häipyy osin taivaan tuuliin sekottimessa. No, kaikesta huolimatta kokeilin erilaisia sekotuksia ja totesin pureskelevani hyvin pieneksi mennyttä joka tapauksessa. Ehkä suurin osa vapautuneista energioista on vielä mössön seassa ja suuhunhan se seuraavaksi joutuu. Täytyy sanoa, että paljon helpommalla tulisi pääsemään, jos vaihtaisi pilkotun salaatin sekottimella surautettuun; pilkkomisessa, pureskelussa ja ajankäytössä. Mutta sittenkin. Miten tämä hoidettaisi ilman sähköä luonnossa?

Menneen viikonlopun vääntelyt tuntuu vielä käsissä. Ai niin. Eihän tästäkään ole täällä voinut olla puhetta. Sain päähäni mennä opiskelemaan kalevalaista jäsenkorjausta toisen innostuksen vanavedessä.  Aina on ihminen kiinnostanut luita ja ytimiä myöten ja tässä oli taas oiva tilaisuus oppia jotain ihan uutta. Kiropraktikoilla olen hypännyt ja heidänkin taitojaan ihailen, mutta tämä poikkeaa niksauttelusta, kun perustuu pelkkään mobilisaatioon. Kolmas kurssikerta takana ja nyt olisi täysi oppi aloittaa hoitotyö. Varsinaiseksi kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi valmistuu vasta jatkokurssin ja näyttötöiden jälkeen, mutta hoitoja on tehtävä alusta lähtien. Nyt hoitoja on takana 30 ja vähintään vielä toiset saman verran tulee tehdyksi ennen kuin peruskurssi on valmis. Tähän mennessä en ole vakavissani harkinnut hoitotyöhön siirtymistä, vaikka se onkin aina ollut hyvin luontaista ja helppoa. Haluan vähän väliä kartuttaa osaamistani ja kuvittelen, että kaikki kertynyt tieto ja taito kulminoituu jossakin tulevassa tehtävässä, mutta se ei ole näköpiirissä vielä. Monessa mielessä tämä on hyvää vastapainoa pelkälle tietotyölle. Elän päivän kerrallaan ja katson rauhassa, mitä tuleman pitää.

Rakennuksella tämä lomaviikko on teettänyt edistystä ja muutenkin tuntuu, että energiat on pyörähtäneet liikkeelle asiassa kuin asiassa.