...sano muija hohtimia

Pakko tääkin nyt jakaa. Eilen oli maasturi sen verran huollossa, että siihen vaihdettiin pari polttimoa ja sitte oli tarkotus hakea lapsi kotiin kylästä. Ei inahdustakaan. Sitten onkin riittänyt ajanvietettä. Yks menee öljyläiskäset haalarit niskassa edes takasin ja väliin saatoin aina heittää tyhmiä kysymyksiä. Mitä, jos jotain irtos lamppuja vaihtaessa? Mitä, jos sulake palo jostain? Pitäskö laittaa lämmitykseen? Onhan akku koitettu lataa täyteen? Taas mennään edes takasin ja aurataan välillä jo melkein katolle asti ulottuvaa lumikinosta ladon nurkilta, että saatais vara-auto esiin. Siinäki kävi kiva kämmi, kun ajatusvirheen takia pääsi polttoaine loppumaan. Ilmaukset ja kaikki ja taas jätkä meni iltaan asti ja tulihan bilikan sielunelämä tutuksi. Kaikenlaista on tullu purettua atomeiksi ja mitattua sitä sun tätä. Kylmän illan tullen nykäsi traksalla auton toistepäin ja valutti talliin sekä veti vinssillä sisälle.

Säädin jotain läppärin irronnutta s-kirjainta paikalleen tunti sitte, kun se tuolla keittiön pöydän ääressä sai jonku väläyksen ja kyseli nappiparistoa. Sitte onki naurettu taas ittemme tärviölle. Siitä rutinoffista oli loppunu avaimen patteri. Eihän täällä mettän keskellä mitään ovia ollu eilen illalla kokeillu lukita. Ajon esto se vaan kummitteli ja kalibroinnin jälkeen kaikki kunnossa. Pikkasen huvittavaa, että tää kahden päivän raataminen tuolla pakkasessa on hoidettu viiden minuutin hienosäädöllä keittiön pöydän ääressä. Mistä tommosia hermoja vaan sais hankittua? Yks ei ole millänsäkään. Mä olisin kironnu ja tuskitellu joka käänteessä. Luultavasti potkinu koko kotteron lommoille moneen kertaan ja asian selvittyä noin älyttömällä tavalla olisin varmaan vetäny jotain loiventavaa omaan koneistoon. Ja mitä tästä opimme? Olipa kyse mistä hyvänsä, niin tästä lähtien tarkistetaan ensin paristopuoli.

Mun aikaansaannokset on hyvin paljo mitättömämpiä; pienimmän vaatteet sortattu ja molempina päivinä pyörälenkki terdellä. Ulos ulos en ole edes haaveillu. Ny saunaan.