Tunne ja järki

Siellä kylässä oli kukkaloistoa totuttuun tapaan ja satoa jos jonkunlaista jo otettu talteen sekä lisää valmistumassa. Pölyttäjät viihtyy, kun lajikkeisto on laajaa ja luonnon ihmeitä tähän liittyen sitten ihailtiin mm. seuraavia.


Vasemmalla maamehiläisten pesiä ja oikealla vähän liian runsasta omenasatoa oksien kestävyyteen nähden.

Tässä välissä olen tietysti lukenut kirjoja, joista mainita kannattaa Coelhon Accran kirjoitukset, Tuan Harnon Ne jotka jäävät ja Carlos Ruiz Zafónin Marina. Näin jälkeenpäin ajatellen Harnon kirja oli aika tavalla negatiiviseen keskittyvä ja lopulta Zafóninkaan kirjaa en pidä kohottavana. Sitten katsoin Kirsi Rannon Deepthi-blogissaan suositteleman Gregg Bradenin esityksen The Divine Matrix, että jos ei näillä vahvistuksilla nyt jotain parempaa tule luotua, niin kummastelen todella. Lyhykäisyydessään viesti oli, että maailmankaikkeus ymmärtää tunteiden kieltä; ajatuksella luomisessa tärkeintä on hyväntahtoisuus ja valmiin lopputuloksen fiilistely.

Mahtava kesä jatkuu aina vaan. Jotenkin tuntuu, että tällä kertaa tätä on riittänyt ihan alusta alkaen ja nauttia on saanut. Kateilla oli jännää, kun tuttu koiruus oli kaverina pari päivää. Tänään kävästiin ihan läheltä poimimassa kolmisen litraa metsävattuja. Runsautta riittää kaikella tavalla.