Soittelin facessa tarjolla ollutta kuvitettua CCR:ää ja katit alko käyttäytyä ihan omituisesti. Toinen kehräsi kuin olisi kehuttu tai hyvinkin silitelty ja toinen tuli pyörimään viereen lattialle. Taisi olla mieleistä ääntelyä. Puhelimella huonon kuvan räppäsin lattiaveikon kesäturkista.
Prätkähiiret on käyneet tyypeillä jos toisillakin, mutta äskettäin tulivat mettäkeikalta harakankellokukkakimpun kanssa ja sitten hetken päästä askartelemasta kukka-asetelmia. Tuo kellokukka on ihan kukkapenkistä.
Näin se loma mettän keskellä etenee. Itse kokeilen ekaa kertaa elämässäni virkata ontelokuidusta mattoa. Liian pieni koukku ilmeisesti ja kuitu ei ole mieleisen väristä, mutta sillä kokeillaan, mitä sattuu olemaan nurkissa. Saas näkee. Aika painavan olosta systeemiä siitä on syntymässä.
Luin aamulla loppuun The Trapp family singers -kirjan, jonka tilasin lukijaan, kun suomennettua ei löytynyt meidän kirjastosta. Oli se lopulta vaikuttava siltä osin, että usko nunnalähtökohdista pysyi vahvasti kuvioissa alusta loppuun ja kaikki yhdessä perheenä aikaan saaminen oli lopulta todella merkittävää. Tyyli nyt oli vanhahtavaa ja naisen näkökulmasta kerrottua, mutta silti pisti ajattelemaan erilaisten ruutujen valtaa nykylapsiin taas kerran. Pitää varmaan kattoa kirjasta tehty jenkkityylin leffa Sound of music uusiksi, että tulee kokonaisuus todellisempaan perspektiiviin. Joskus pienenä olen sen nähnyt telkusta, enkä nyt tullut katsoneeksi, kun se juuri tuli taas kerran uusintana.
Kasvihuoneen harjapellit sai maalia pintaan ja valkoapilamuodostelmat hiukan väheni pihanurmesta. Seuraavaksi on vuorossa polttopuun roudaus sateen suojaan siellä ja täällä. Merkittäviä puheluita ja kohtaamisia väliin. Hienoa kesää. Sen verran pitää sanoa, että kaikki päivät ei ole pelkkää onnistumista - välillä kaikki putoilee käsistä, uuni käryää, pistää neulalla jatkuvasti sormeen ja sitä rataa. Muutama ärräpää on tullut lausuttua eilen ja tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti