Uusi vauhti rattaisiin

Joulu meni, pahempia sohimatta nytkään ja ehkä jossain vaiheessa piristyn hoitamaan sen käsikirjeenvaihdon, joka tällä kertaa kyllä jäi. Lähimmät käytiin moikkaamassa, aatto kotona rauhassa ja sitten taas osa porukkaa jatkoi kierrosta. Toisaalta oli kai jonkun sortin tarkoituskin, että jäin kotiin, kun kyse oli muutamista päivistä ja tuli se myrsky. Täällä oli sähköt pois pariin otteeseen ja toisella kertaa yli 24 tuntia. Luin sen paksun Folletin loppuun keittiön pöydän ääressä kynttilöitten valossa ja välillä kävin lämmittämässä pönttöuuneja tai viikkaamassa pyykkejä kaappiin käsimyöten. Katit pysyivät mieluusti myös sisällä, kun tuuli riepotti ulkorakennuksia. Pihassa ei kaatunut puita, mutta heti tien varressa ja metsässä kylläkin. Nettiyhteys tuli kuntoon vasta toissapäivänä.

Ennen joulua tonttusomisteeksi hankitusta nauhalangasta neuloin tuon röyhelöhuivin, kun halusin oppia. Ensin tein tyhmänä edestakaista, että nurja puoli jäi raanun pohjaksi ja röyhelöt oli vain paraatipuolella. Sitten tajusin, että ympyrää tollo ja kaikki oikeeta. Sain yhden huivin joululahjaksi ja siitä tämä kimmoke. Nauhalankani oli kaksiväristä ja piti keriä lanka kertaalleen uusiksi kerälle, että sain väripalettiini paremmin sopivan sävyn röyhelön reunaksi ja hallitsevaksi sävyksi; tontunpunainen jäi sisäosiin piiloon.

Sain lahjaksi myös isot palat pakurinkääpää ja ne on nyt asianmukaisesti pilkottu sekä uunikuivattu. Nyt on tullut keittettyä vähän enemmänkin sitten teetä, että katsellaan, jos viimein kohta olisi raportoida näkyviä tai tuntuvia hyötyjä. Useimmiten sekotan vihreää teetä joukkoon, jota nyt muutenkin olen kahvin sijasta lipittänyt aika pitkät ajat. Ennen joulua oli yksi kahviin lankeaminen ja niskat jumittuivat heti melko totaalisesti. Nyt tilanne on jo ohitettu kaikella tavalla.

Voi ihmettä, aurinko paistaa! Lumipeite myös viimein valaisemassa maisemaa ja eilinen lumen kolaaminen tuntui suorastaan juhlalta pitkästä aikaa kuivassa kelissä. Ei sillä, kyllä se korkea loskakin oli jänskää. Välillä oli ihan sinksansanksan suoralla osuudella, että onneksi ei sattunut ketään tulla vastaan. Kaikki on jollain tavalla totaalisti uutta vuoden vaihtumisen kunniaksi. Jotain sisäistäkin kirkkautta olen havaitsevinani. Tiukoistakin paikoista jollain ihmeellä nyt vaan selviää, eikä mikään tunnu hampaat irvessä väkisin raahautumiselta. Ehkä se pitkä synkkyys ja märkyys meni vähän överiksi, vuodenvaihteessa sai levättyä ja nyt on toivoa ihan toiseen tahtiin.

Huvipuistolla on uusi savupiippu alhaalta ylös asti ja märkätilojen seinät muurattuna valmiiksi näillä hetkillä. Harva päivä, ettei vähän luonnaa =). Mulle on irvailtu, että kohta paikkakunnan kuuluisin takkamuurari pääsis näyttämään taitonsa. Heh heh. Kyllä se on niin, että todellisessa uudiskohteessa ei mikään muuraukseen liittyvä ole omaa aikaansaannostani. Tähän mennessä aika vähä muukaan. Rakentaminen kiinnostaa, mutta en siihen kai koskaan ole paljon osallistunut. Pintaremonttia taas olen tainnut tehdä kiintiöni täyteen. Kai tässä tulee ikäkin vastaan tai joku, että tulee päivittäin karsittua tekemisiä. Välillä tuntuu, että pitäisi riittää, kun hoitaa palkkatyönsä. Sehän ei riitä vielä mihinkään, jos haluaa nyky-yhteiskunnassa olla edes keskiverto selviytyjä. Puhumattakaan, jos ottaa isompia lisäprojekteja.

Mun kääpiöversio muuttaa yläkerrassa itekseen järjestystä. Kävin pyynnöstä kurkkaamassa ja aika omaperäinen, mutta toimiva systeemi. Asetelma, jota en koskaan itse ole älynnyt edes kokeilla. Kylläpä piristi! Mikä hienointa, mun ei tarvinnut osallistua toteutukseen yhtään, eikä mitään roinaläjiä näkynyt silti missään. Aina vaan paranee!

Jokohan olisimme pitomme ansainneet tälle päivää, että lautasellinen pöperöä eteen ja vasta sitten kohti uusia seikkailuja.