Väreillä pelaamista

En muistanu kommentoida sitä musiikkitaloa. Kävin ekaa kertaa ja olihan se pikkasen synkän värinen. Vielä tuntui nenään joku kuminen haju, ehkä lattiamateriaaleista ja muutenkin väittäisin, että pölyä on jossain pikkusta isommat tukut. Seinissä ainakin oli otollisia pieniä hyllyjä pölyn kerääntyä monin paikoin. Blackboxin käytävässä ainakin tuntui mahtava alipaine, että keuhkoihin otti ja ääni melkein meni. Jotenkin kumma olo, kun käytäviä ja tiloja riitti, mutta missään ei oikein ollut mitään osviittaa, että mitä siellä tapahtui tai sijaitsi. Musiikkia ei kuulunut ripaustakaan mistään. Onneksi meillä oli paikat tunteva opas, mutta silti jäi kolkko fiilis.

Aulan katossa riippuva taideteos ei tehnyt vaikutusta ehkä siksi, että toi mieleen tölkistä leikellyn ja taivutellun rihkamatyön, joita aikoinaan oli koristeena yhden jos toisenkin kotona. Siitä saisi kyllä kätevän kokoonpainettavan pienoismallin turistimyyntiin! Sekään ei ollut kiva, että tiesi sen kokonaispainon lehtikirjoittelun perusteella ja sehän riippuu vaijereilla katosta. Leikilläni kiersin sen aina.

Ihmettelin raskaita lasikaiteita, kun niissä ei ainakaan näkynyt mitään tukipalkkeja. Yläreunassa oli pyöristetty puukaide upotettuna. Ylimmässä kerroksessa tuli ajatus, että irrotessaan kiinnityksestä painava lasi kaatuu jo omasta painostaan ja sitä pudotusta riitti. Saatiin myös RSO:n konserttiin viimeiset paikat ylimmältä parvelta ja väittäisin, että vähän huimasi sielläkin alas istuttua. Sanoin vieruskaverille, että eikö lääpitä tuo edessä oleva liian puhtaaksi pesty lasikaide vähän sormenjäljille, että tulee turvallisempi olo. Ojensin molemmat käteni - siinä ei ollut lasia lainkaan! Jei! Sen jälkeen vasta tulikin hutera olo =).

Itse konsertti oli hieno ja Batiashvili taputettiin neljä kertaa takaisin! Tauon jälkeen olin jo vähän rennompi siellä piippuhyllyllä, mutta Straussin Auringonnousun alku kyynelten läpi tuntui kyllä siltä, että nyt sortuu parvet ja kaikki. Pakko myöntää, että ajoittain aika tuli pitkäksikin, kun en ymmärrä musiikista tarpeeksi ja nukkumaanmenoaika oli aikaa ohitettu. Kahvit oli jo nautittu Ateneumissa, näyttelyt katsottu osaavan opastuksen kera ja hyvin syöty ravintolassa, että mahtavassa seurassa oli tavallaan kuppi jo yli laitojen. Hyvin silti jaksoin viimeiset liukkaat yön pimeydessä kotiin asti.

Tämänpäiväiseen harrastukseen pääsee pienen pohjustuksen kautta. Oli värikonsultin luento ja kävi ilmi, että kyse on samasta systeemistä, jolla nuorempana olen teettänyt väri- ja tyylianalyysin. Asiat oli tuttuja montaa muutakin kautta, mutta pätevä ammattilainen oli asialla ja hänellä oli omat esimerkkinsä, kokemuksensa ja tyylinsä esiintyä, ettei päässyt yhtään pitkästymään. Loppujen lopuksi sain pienen kipinän, että voisinkin kohta vuosia siivousta odottaneen vaatehuoneen räjäyttää osin oman väripalettini avustuksella. Siinä olisi yksi kriteeri lisää, minkä perusteella heittää menemään.

Tänään sitten aloin ja vaikka aikaa meni, olen luultavasti käynyt lähes kaiken läpi. Pari säkillistä lähti. Joitakin 'ei niin imartelevan värisiä' siirsin yöpaitoihin ja jotkut jätin hyvän kangaslaadun vuoksi ompelijan hätävaraksi, mutta aika ronski osasin olla ja siitä on tietysti hyvä ja kevyt mieli. Tästä lähtien saatan jopa ottaa väripaletin ostoksille mukaan, kun ei sitä näköjään ulkomuistista osu oikeaan, vaikka aika hyvin tietääkin oman repertuaarinsa. Enkä nyt suinkaan ole koko väriasiaa miettinyt pariinkymmeneen vuoteen muutenkaan tosissani ja se kieltämättä myös näkyi vaatehuoneessa. Mitään tyyliin ja pääväreihini perustuvaa kokonaisuusajattelua ei näy missään enää tänä päivänä. Olin sortunut perusvirheeseenkin, että kasvojen lähelle tulee paljon mustaa, mikä harvoin on suomalaiselle edullinen väri. Nämä karsin nyt kaikki systemaattisesti. Tietysti tätä voi säätää lisukkeillakin; huiveilla, koruilla jne, mutta otan nyt varman päälle. Pitää vähitellen alkaa tajuta, että ikäkin tekee tehtävänsä ja silloin on entistä enemmän aihetta kikkailla väreillä ja muodoilla, mikäli huvittaa. Jonkin aikaa saattaa taas huvittaa, kun on asiat kirkkaasti mielessä.

Väreillä on merkitystä monessa mielessä ja niin on puhtaudellakin. Onneksi kotona ei ole tyhjiä käytäviä ja mustia seiniä. Toisaalta voisi hyvinkin olla vähemmän roinaa ja siisteydessä musiikkitalo varmasti pyyhkii edelle mennen tullen. Täällä pöllyttää kolme kattiakin täyspäiväsesti. Siedätys hyvällä mallilla. Kastelin äsken huonekasvit, kun oli viikkokastelu unohtunut ja jostain pölähti selvä homeen haju. Olisi aika uusia muutamat mullat. Surettaa homeelle herkistyneitten tilanne tällä hetkellä, kun kosteuteen ei näy tulevan loppua. Huomenna voisin parin retkueen jälkeen tarrata noihin kasveihin. Siinä ei tarvita väripalettia, kun lentää ja ilosesti.

Kun suuret sortuvat on hyvä, mutta jotenkin ajoittainen kurjuus menee heti ytimiin, eikä oikein pääse koko päivänä eroon. Tämä matalapaine ei yhtään auta asiaa. Oma elämä tuntuu niin turhan ympärillä pyörimiseltä, kun toiset kärsivät. Kirjassa kyse on menneistä ajoista, mutta ei tarvitse olla ruudinkeksijä muistaakseen, että suurin osa maapallon porukasta elää ihan vastaavissa hankaluuksissa. Täällä muija miettii jotain värien yhteensopivuutta 'ihan vakavissaan', kun toisilla ei ole ruokaa, ruumiinkoskemattomuutta jne. Toisaalta voisin helposti haahuilla päiväni ihmetellen, miten olen saanutkin tällaisen etuoikeuden, mutta siihenkin hukkuu helposti. Osaisipa keskittyä olennaiseen ja olla jotenkin hyödyksi paremmin. Ehkä tulevassa...ehkä.