Helmikuu jo pitkällä

Ensin oli tätä ilmiötä, joka valvotti aika tavalla ja teetti kyllä vähän muutakin omituista tällä kertaa. Olisko se toi omituinen väri sitte...

Sitten sorruin taas kahviin ja olen saanut uuden syyn nukkua köykäsesti. Liekö millään mitään merkitystä loppuviimein, mutta väsyttää, ei paljo viittis nousta aamulla ja peiliin ei kannata kattoa ollenkaan, jos haluaa vielä jotain kuvitella olevansa. Niin vaan tulee aina lähettyä ja hoidettua hommansa suht asiallisesti. Käsittämätöntä. Tai niin sitä ainaki ite luulee...

Kuuhulluus saa monenlaisia ilmenemismuotoja ja yhden kuvasin verekseltään noihin aikoihin. Ei toisaalta hullumpi juttu ollenkaan.

Nyt alkoi kuulkaa hiihtoloma! Kaikki elementit kohdillaan ja uutta lunta tulee vielä vähän lisää koko ajan. Jollain ilveellä on irtauduttava edes välillä tähän vuodenaikaan ihanteellisesta kirjojen lukemisesta, kun on luvattu hienoa keliä ensi viikolle, mutta katsotaan rauhallisesti tilanteen kehittymistä. Ei tehdä ainakaan mitään hätiköityjä lupauksia tai päätösiä etukäteen!

Viime päivinä lähellä on ollut titaniumdioksidihippusia; suotuisaa fotokatalyysiä odotellessa =). PSCS5 hiplauksessa on syntynyt painonappeja ja jokunen muukin räpellys. Hartaalla tarpomisella on siirtynyt valkosta vesikidettä paikasta toiseen melkoset vuoret ja loppuaika on mennyt kaiken maailman opuksia tavatessa. Ei uskoisi, mutta huushollitkin on tullut jotenkin hoidettua ja huvipuistolla häämöttää jo leipäuunikohta, vaikka siellä ei paljon olla 'asuttu'. Äkkilähtöä ja muutakin ulkomaanmatkaa tyrkyllä, mutta luultavasti pysytään näissä ympyröissä jännäten, josko tauko ansiotyöstä toisi jotain edistystä harrastusten parissa. Niin, ja kaks peltihevosta on remontoitu sieltä ja täältä siihen tahtiin, että oikeen laina-autoa on tarvittu pajajaksoille. Etuvaloumpioita, kallistuksen vakkaajaa, jarruja, pakoputkea ja ties mitä. Kaikki hoituu, kun on niin joustavaa porukkaa remmissä. Mä ehkä voisin keksiä jonku kuumaliimavirityksen, kun turvavyöstä on häipyny se klutsi, joka pitää 'lukittavan systeemin' käden ulottuvilla. Alan olla aika kyllästyny avaamaan oven aina uusiksi kaivaakseni sen jostain osin selän takaa ja lattian rajasta - tolkuttoman monta kertaa päivässä.

Kaikki mun ympärillä hoitavat kuntoaan aika ahkerasti; jopa parhaillaan, ja mä näköjään istun sen ajan paikallani. Pitäsköhän munki aktivoitua jotenkin? Siis muutenkin kuin ton kiertoliikkeen osalta autossa istuessa? Ei kai se mikään pakko ole!?! Nythän on vielä talvi! Talvihorros ja sitä rataa... 

No ja mitä, otin kaikkia periaatteitani vasten ison kosketusnäyttöpuhelimen. Halusin totaalisen muutoksen. Oli elämäni kivuttomin siirtymä ja sopeuduin heti. Onhan siinä, kuten kaikessa, heikkoja ominaisuuksia, mutta samaan saumaan on menossa jonkinlainen väljyyden tulo on-line-elämään, jossa sekä laitteen että omat heikkoudet häviää samaan sumuun.

Vielä pitää mainita, että uudet tuttavuudet rikastuttaa elämää aina. Mahtavaa huomata, miten jokaisessa on vahvuuksia ja suoranaista neroutta, kun osaa vaan antaa tilaa ja mahdollisuuksia. Oppii itsekin uusia metkuja =). Uusia ihmisiä ja uusia vanhoja on osunut polun varrelle kiitettävästi, että mikäs tässä on tarpoessa eteenpäin hyvässä seurassa.

Kaavailua tyhjästä

Päivät nyt vaan hulisee mennä ohi, eikä tule paljon kommentoitua. Vähän tyhjäkin olo jossain taustalla, vaikka asioita tulee hoidettua. Monesti työn jälkeen kotona menee haahuiluksi.

Pihalla olen katkonut kuivuneita kukkavarsia urakalla ja levitellyt kehittymään jätettyjä siemeniä uusiin kohteisiin. Tomaatit alkaa viimeinkin näyttää edes joltain ja ensimmäiset vasta punertaa, kun toiset on syöneet satoa jo viikkotolkulla. Paprikaa, salaattia ja yrttejä on käytetty koko kesä ahkerasti. Tuuletuksen ja kastelun olen hoitanut huolella, vaikkei oikeastaan muuten ole mitään intohimoja koko asiaan. Kasvihuone on huollon tarpeessa monelta osin. Ehkä ensi kesänä.

Kissoilla oli jännää viikonloppuna, kun oli pitkästä aikaa koirakaveri hoidossa. Yksi on vieläkin evakossa =). Pitkäkarva puolestaan elvisteli henkensä kustannuksella ja kävi ronskisti huutaen tasan syömässä sisällä omalla kupillaan. Luotti, että pidetään iso otus kurissa.

Kirjastosta otin uusiksi lainaan joskus lukemani kirjat Mellon Rakkauden tiellä ja Cris Prentiss'in Zen ja onnellisuuden taito. Lukasin kerran ja koin hyvänä kertauksena, mutta tuskittelen, miksei yksinkertaset asiat voi tarttua tavoiksi pelkällä lukemisella =). Pohja ja ymmärrys on kunnossa, mutta varmaan käytännön käsiteltävää on niin paljon, että tietynlainen kyky rauhottua on heikkoa. Nyt on tyhjästä olosta huolimatta juuri jokin levottomuus luissa. Luulisi, että tyhjyys helpottaisi rauhottumista, mutta se tekee tällasen tekemiskeskeisen ihmisen levottomaksi.

Tänään on ideointipäivä. Se on parasta. Tulisi nyt oikein paljon uusia erilaisia väläyksiä ja sitä myöten intoa tekemiseen pitkäksi aikaa.

****

Epäonnistunut tuli kuvasta, mutta tältä ideointirakennus näytti aamuauringossa. Koko ympäristö oli kaunis ja ilma kuulaan hieno. Seura oli tuttua ja mieleistä. Aina kylvetään joitakin siemeniä itämään ja muutama naseva vitsi joukkoon.

Ajauduin sitten raksalle kahvio- ja siivoushommiin. Tuli pieni rippu selvää jälkeä. Noin muutoin siellä vääntyi rautaa ja asentui jo ikkunoiden yläpuolelle. Homma etenee =).

Pikainen kirjastovisiitti ja lopulta haahuilemaan kotopihalle. Melko pienellä vihjailulla sain aikaan rautaromukuorman illan mittaan lähtövalmiiksi. Haahuilusta voi siis olla hyötyäkin. Pari toimistohommaa vielä ja sitten on taas yksi päivä pulkassa. Näin sitä mennään kohti arkkua reippain askelin. Arkkuteema käväisi esillä päivän ideoinnissa ja koitan muutenkin pitää mielessä terveellisen kuoleman läpikäynnin vaikka meditoiden. Joutessani haluan jossain välissä väkertää yhden täysi-ikäisen vepsäläisen nuken elämänlankoineen päivineen =).