Kuulumiset metsän hämärästä

Jouluhan tästä tällä menolla tulee, eikä vaan tekstiä näy, ei kuulu. Tuli pieni pysähdys pitkästä aikaa perinteisen räkätaudin muodossa ja kunnon rauhottuminen tuntuu olevan paikallaan. Elämä jatkuu ja asioita tapahtuu, vaikkei itse sählääkään joka paikassa mukana. Tässä tulee skannattua tilanteensa monelta kantilta ja ehkä lähtee vähän kootummin liikkeelle, kun kroppa sallii. Loman tarpeessa on kokenutkin jo olevansa, mutta ei välttämättä varsinaisesta työstä, vaan kokonaishässäkästä.

Milläkö sitten pärjäsin mettässä kipeenä? Kiitos kysymästä. Olin hetken inspiraatiossa tehnyt edeltävänä viikonloppuna ihan vaan itselleni ison kattilallisen kaalikeittoa. Oikeastaan halusin kaikki epämääräiset kasvikset pois jääkaapista ja niitähän löytyi. Tuli aikamoinen yhdistelmä ja rutkasti yrttejä perään. Tosi hyvää. Pienin elein olen terassilta hakenut annoksen ja lämmittänyt. Tänä talvena haisuruoka on pysynyt juuri oikeassa lämpötilassa ulkona. Äsken söin viimeisen annoksen, mutta vähän lisäsin spagettikastiketta joukkoon, ettei mene ihan pelkälle kasvislinjalle.

Kerronko virkkauksesta? No, aloin pariinkymmeneen vuoteen sellasta helppoa ruututäyttötyötä. Tein alun ketjusilmukat ja totesin, että tästähän tulee kylpypyyhkeen kokonen. Päätin tehdä omat ratkasut ja ruututäytön vain kolmella pylväällä. Mun laskutaidolla ei kaikki mennyt ihan putkeen, vaan sinne jäi kolme ylimääräistä ruutua, joitten kanssa päätin pärjätä kuvion läpi, kun en viitsinyt enää purkaa; olin tietysti tehnyt jo pari riviä, ennen kuin asian totesin. Sama teema tuppasi jatkumaan. Virheitä löytyi jälkikäteen ja välillä purkasin kuusikin riviä ja tein uusiksi. Ennen puolta väliä mietin, että jotain katalaa on tapahtunut kuupassa, kun virheitä vaan tuli. Pienenä ei tarvinnut koskaan syynätä niin tarkkaan, eikä ikinä purkaa. Pitkin matkaa ongelmaa tuli niistä ylimääräisistä ruuduista myös ja tietysti halusin matkan varrella vähän modifioida liian pyöreitä muotoja särmikkäämmiksi ja taas ei mikään voinutkaan täsmätä mallin kanssa. Viikon teppuroin, mutta lopulta pitkä pöytäliina tuli valmiiksi ja vannoin, etten enää ikinä ryhdy moiseen, koska purkamista sain tehdä jatkuvasti. Siinä kävi tietysti myös vanhanaikainen, että aluksi käsiala on löysempää ja vakiintuu tietyssä kohtaa. Eihän sitä loppuhöyrytyksellä saa korjattua. Se, joka sitä toivoi, saa luvan käyttää sen vaikka pöytärättinä loppuun, mutta johonkin sitä on käytettävä, kun noin paljon teetti päänvaivaa =).

Samanlaista 'purkaa ja tekee' -ilmiötä olen ollut huomaavinani vähän kaikessa tekemisessä. Enempää harkitsematta tulee paahdettua liian pitkään uutta asiaa ja sitten saa tehdä uusiksi. Eilen kirjotin sähköpostiin kokonaisen kappaleen asiaa, joka oikeasti kuului ihan eri henkilölle. Kävin siinä välissä jotain hoitamassa ja palattuani olin jo asioissa edellä. Onneksi huomasin. Olisi siinä ollut ihmettelemistä, että mistä nyt tuulee yhtäkkiä, kun teksti vilisee henkilöitä ja asioita, joista ei ikinä ole ollut puhetta.

Että pysähtyminen lieneen tosiaan tarpeen. Marraskuun kaktus kukkii viimeisiä kukkia ja ihmettelen, ettei lehtisade kaikilla kasveilla ole massiivisempaa, kun valoa on ollut tosi hintsusti tarjolla ulkoa päin. Parhaillaankin hämärä harmaa päivä ja vettä tulee niin paljon kuin sopii. Täällä on onneksi vielä lunta maassa, mutta kuinka kauan tällä menolla. Joulumieltä ei kovin ole päässyt vielä syntymään ja näyttää vähän siltä, että kortit ja kirjeet jäävät tänä vuonna väliin. Ainahan pienen joulun tekee sitten muutamassa päivässä, mutta toivottavasti rauhassa ja omassa kotona. 

Piti siitäkin mainita, että olen ollut useammassa tilaisuudessa sivistymässäkin tässä välillä. Oli tulevaisuusnäkymiä Kaisa Kautto-Koivulan johdattelemana, pään käyttöä Reidar Waseniuksen näkemyksellä, Identiteettityötä muuttuvassa työelämässä ja voimaa itsensä johtamiseen Salme Mahlakaarron tyyliin, taitto- ja kuvankäsittelyoppia ja monenlaista uutta paikkaa tullut nähtyä sekä reittiä ajettua. Tulossa on musiikkitaloa ja väritietoutta ainakin vielä ennen vuodenvaihdetta. Pikkujoulut juhlittu myös!

Nyt kuitenkin sen verran hutera olo, että päiväunien paikka.