Kotopaikkoja

Tuleeko se kesä nyt viimeinkin? Meillä ainakin on ollut tämän aamua aivan mahtavat olosuhteet. Olen saanut viimein siirrettyä tomaatintaimet isompiin purkkeihin ja koska niitä on vaan kidutettu tähän asti, niin eivät ole vielä kummosia. Terassilla vahvistuvat ja tummuvat kyllä hetkessä.

Viritin silloin joskus sen suuren muratin kukkapylvään nokkaan keittiön työtasolle ja siinä se menestyikin oikein hyvin, kunnes talvella alkoi esittää kuivumiseen kuolevaa. Kastelin ja vuoroin ravistelin kuolleita lehtiä paikat täyteen. Nyt sitten ajattelin, kun olen saanut toisen puolen siitä virkoamaan aika hienosti, että vaihdan raakulle mullan. Retuutin koko systemin suojaruukkuineen ulos ja vähänkö yllätyin, mitä sieltä ruukusta löytyi. Mustien pikkumurkkujen paratiisi! Niitä on ollut nyt kuukauden verran sisällä ja myrkkysuihke ahkerassa käytössä. Ikinä en ole nähnyt edes yhtään tiedustelijaa sillä kukkatolpalla kiipeämässä ja siellä varsinaisessa ruukussa oli koko valtakunta. Ne oli reikinyt ja asuttanut sen kuivuneen puolen. Vesi tietysti hulahti siitä helposti läpi ja viihtyminen jatkui. Aika karmivaa. Pistin multapaakun tehoraadantaan ja karsin kaiken tuhoutuneen pois ja murkut kanssa. Terveellä puolella ei ollut porukkaa ja sitten vaan uusiin multiin. Muratti on aina kesät ulkona ja siitä tuli nyt kerralla ulkoeläjä. Se onkin joku sellainen lajike, jonka pitäisi kestää jopa Suomen talvet ulkona, mutta en ole ottanut riskiä, kun se on niin muhkea. Joitakin juurettuneita oksia istuttelin aitan seinällä oleviin laatikoihin. Siellä on ollut muuten monivuotista neilikkaa vaan, kun en oikeen ole viitsinyt pelata kesäkukkien kanssa viime kesänäkään.

Jotain siivousta ja pyykkäystä kerkesi aamulla, mutta sitten onkin siirrytty taas huvipuistolle. Oikeestaan piti lähteä syömään, kun oikeessa kotona oli jääkaapissa vähempi sisältöä. Kyhätään kierrätystavarasta päämajaan vesisysteemeitä. Kun vesi tulee ja menee suht nykyaikasesti, niin voidaan keskittyä taas suurempaan kokonaisuuteen. Voin nirhiä päämajassa pintaremonttia ja perustaa pihalle vaikka vanhoista valumuoteista pienen kukkapenkin, niin pysyy mielenterveys paremmin. Valtava ero on varsinaisen paratiisin vihreyden sekä kukkapenkkien ja tämän kehitysalueen olemuksen välillä. Joinakin iltoina menee pelkäksi huokailuksi, kun pääsee metsän rauhaan. Siellä kävelee hiljakseen ympäriinsä ja vain ihmettelee. Kesäaika onkin parasta meillä kotona. Sisällä ei tule tehtyä juuri mitään, kun ulkona voisi olla koko ajan.

Tämmöstä toin hiekkaerämaahan viikko sitten

Menen taas kurkkimaan, voinko olla avuksi; kysellä ja kyseenalaistaa kyllästymiseen asti sekä korkeintaan kannatella jotain, kun toinen ruuvaa =). Etenee se näinkin! Mahtava aurinkoinen ilma!!!