Nyt se on sitten yhtäkkiä kesä pitkällä; lehti on puussa, ruohoa leikattu ja sadetta odotellaan. Aamulla oli kyllä kylmä. Polttelin vähän puita tulipesissä. Aika menee nopeesti ja vaikka koko ajan muka jotain tekeekin, niin mihinkään ei oikeen kerkee, eikä mitään ihmeitä tule valmista. Tarvii nyt vaan luottaa, että perhostelu siellä ja täällä räjäyttää sitten jonakin hetkenä kunnon ihmetyksen, että onko tämä kaikki jotenkin ehditty saada aikaan. Ainakin on tekemisen ja menemisen tuntu. Parasta vielä, että se tapahtuu suht pienellä säteellä, jolloin on mahdollistakin tulla jotain valmista.
Sain yllättäen paljon siemeniä, joista monia on mahdollista idättää vielä tälle kesää. Nyt pitäisi värkätä olosuhteet sellaiseenkin. Huu.
Olen siis hengissä, vaikka mitään ei näy tai kuulu. Säntään huvipuistolle säätämään.
15.5.2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos ilmoituksesta, samaa kiireistä hengissä oloa täällä! Ja armotonta säätöä. Ehdin sentään eilen illalla hetkeksi istumaan punaviinilasin kanssa terassin rapuille ja nuuhkin ihania, kevyen sateen jälkeisiä kevään tuoksuja. Tilanteen ihanuutta laimensi ehkä hiukan se, että siinä rapulla piti istua pilkkihaalarissa tarjetakseen =)
VastaaPoistaOisko muuten tarjolla yhtään siemeniä joista vois idättää vielä tälle kesälle rauhaa ja harmoniaa!!?
Terv. wannabe-harmony-sister
ps. Joku lenkkeilijä meinas just niskansa nyrjäyttää kun ohi mennessään tuijotti mun terhakkaa kirsikkapuurivistöäni. Oottakaapa vaan kun ne joskus kukkii valtoimenaan ja istutaan kuohuviinipiknikillä niiden katveessa. Hah!
Mietin jo sitäkin, että kerkesitkö karata maasta mun tajuamatta, mutta kirsikkapuut ja pilkkihaalari.... =)
VastaaPoistaMä kokeilen noitten itävyyden ja saat taimina, mikäli onnaa. Eiks tää ole vähän niin ku lupaus, että nähtäski joskus?