Kevät tulee!

Nyt ei voi mitään. Se vaan tulee viimein, kevät. Kurjet, joutsenet ja töyhtöhyypät huutaa kilpaa aamusin.

Sellanenkin ilmiö on nimetty kuin kevätväsymys. Se tai jotain vastaavaa on luissa. Luin tällä kertaa ties kuinka monetta kertaa vanhan kirjani Vihkimyksen  ja se on käsittämätöntä, että aina on jollain uudella tasolla, kun löytää ihan uusia asioita ja aivan kuin ensimmäistä kertaa. Piti niin keskittyä muuhun kuin energiajuttuihin, mutta onhan ne tätä ihmiselämää siinä kuin moni muukin asia. Kirjassa on korkeampikin totuus, mutta paras olla reilusti sitä mitä on vielä ja kerrata alemmatkin puolat tikapuilla.

Seisovaa vettä on jollain tavalla tämä aika. Ei pelkästään tulvissa. Niin monenlaista kipuilua, silti kaikkensa yrittämistä ja taitaa ihmiset olla aika usvassa lopulta. Hoitavat tärkeimmät, unohtelevat kaikenlaista ja ehkä parhaiten nukkusivat. Sellanen on energiadiagnoosi jo muutamalta kuukaudelta. Katselen mielenkiinnolla, milloin kevään piristys alkaa vaikuttaa ja josko se peräti saisi heräämään jopa siinä määrin, että monikin ottaisi ihan uuden suunnan. Sitä tässä nyt kaivattaisiin. Näin nimittäin ei todellakaan kannata jatkaa ja vanha kunnon inhimillisyyskin on kokenut niin suuren inflaation, että surettaa.

Yhteiskunta selvästi yrittää karsia turhia toimintoja pois sillä, että niitä ei vaan tehdä enää. Moni asia vanhenee lopullisesti heti tapahduttuaan tässä hetkessä elämisen touhussa. Välillä epäilyttää keskitettyjen organisaatioitten mielekkyys tiettyjen hetkellisten asioitten järjestäjänä. Paremminkin hyödyttäisi elää jatkuvaa yhteisöllistä tekemistä, joka toisi lisäarvoa pitkin matkaa. Toiminnot voisi pitää pienimuoisempina ja useiden osallistuminen jakaisi järjestelyt mukavaksi yhteiseksi tekemiseksi. Tuskin vaatisi edes budjettia, vaan ylläpitäisi itse itsensä ja lopputulema päin vastoin loisi sinällään arvoa. Luultavasti kaikki hoitaisivat myös ympäristönsä vastuullisemmin, kun olisivat mukana ihan kaikessa alusta lähtien. Jostain ylempää valmiina odottaminen on aikansa elänyt kuvio melkein missä muodossa tahansa vauvavaiheen jälkeen.

Onneksi talkoohenki on jo kunniassa ja kaikki lähipiirin hyvät tyypit on talkoolaisia. On laaja-alaista näkemystä ja kykyä nähdä kaikki paikat ja kaikki ihmiset yhtä tärkeinä. Kyetään toimimaan mistään näennäisistä omistamisista, rajoista, maineista, taidoista sun muusta piittaamatta siellä, missä apua tarvitaan ja näkemään, että yhden etu on kaikkien etu pitkässä juoksussa. Kun vaan laki, hyvät tavat ja maalaisjärki pidetään kunniassa, niin kaikkien parasta syntyy. Parasta on tietysti se, että eletään rauhan aikaa ja on melko vapaasti itse päätettävissä meneekö valtavirran mukana vai valitseeko omia polkuja. Elämässä on niin paljon hyvin, että kunpa huomaisi keskittyä pääasiassa kiitollisuuteen. Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin.