Kahlaa

Missähän elämisen kerroksessa sitä seilaa? Kaikenlaista tapahtuu ja välimatkoja taittaa, mutta  syvemmät merkitykset ja kokemukset on pienissä hetkissä. Monumentaalisen rakkausenergian pyörityksen sain kehitettyä tai tunnistin aivan tapahtumaköyhässä tilanteessa pariin otteeseen viimepäivien kuluessa ja molemmilla kerroilla melko vieraitten ihmisten seurassa. Ne oli kokemisen arvoisia hetkiä. Jonkun yksityiskohdan tai oivalluksen olen huomannut ja niillä on ollut merkitystä, mutta yleisesti jokin alas painava voima kokeilee ihmisten todellisuutta siellä ja täällä. Sen tunnistaa ja sitä sietää, mutta tarkkana saa olla, ettei mene sen mukaan.

Luen Musashia ja onneksi sitä riittää vielä toviksi. Siitäkin löytyy perimmäiset totuudet ja viisaudet ja lihaskimput samurait puumiekkoineen on ihan hyvää vaihtelua. Luonto ja ihminen on tuossa 1600-luvun raamissa terveen lähellä toisiaan. Päitten kappaleita lentelee, mutta sitten taas pensselillä loihditaan kirjainmerkein koskettavia runoja. Ruumiin ja hengen, taistelun ja rauhan tasapainoa haetaan. Viihdyttävää, mutta saisi olla paremmin aikaa uppoutua kunnolla maisemaan.

Eilisellä reissulla inspiroivin anti liittyi teknologian kehityksen näkymiin ja ekorakentamisen energiatehokkuuden innovaatioihin. Hienoa on kuunnella sujuvasti artikuloivaa olentoa, joka on alansa asiantuntija ja selvästi edelleen innostunut aiheestaan. Oli muutenkin aikaa tarkkailla lukemattomia vieraita kasvoja, käsiä, eleitä ja joukosta löytyy aina joku, joka on kuin kala vedessä. Junassa se saattoi olla kapeilla sormilla ja pitkillä kynsillä iPadiä näppärästi selaava kaunotar tai kirkassilmäinen pörröpäinen ystävällinen nuorimies, joka luontevasti otti kontaktia ja katsoi helposti silmiin.

Energiaa nämä sosiaaliset ja osallistavat kulkemiset ja kuviot nyt kysyy, mutta oma vika, kun ei ole oppinut paremmin lataamaan toiminnan keskellä. Mieli on kyllä välillä liiankin rentona, mutta suon aivokuolion jo tätä ikää helposti. Olen oman nuoruuteni jo pingottanut. Jos mielii pysyä ajoittain syvällisesti hereillä on annettava paljon mennä ohi puuttumatta omalla yrittämisellä. Ihan kaikessa on hitusen fiilis kuin kahlaisi ja vielä pää pinnan alapuolella =)