Pursuaa

Näyttää hiipuvan vähäkin kukahtelu tässä pusikossa meikäläiseltä. Kesä on niin upeeta ja tekemistä on yli tarpeen. Piti ottaa pari päivää kotioloa näin viikonloppuna, että saa edes pyykkiä pestyä ja jotain suorittua nurkissa. Oho, topissa ja hamosessa on rasvaraitaa. Varmaan tenän tehneestä ruohonleikkurista. Tarkotus oli tahkota silläkin ja oikeen lyhkäseksi, mutta näytti vähän niin ku olis bensaa tiputellu ja sitten sammuttua narukin juuttu totaalisti. Vetävät pyörät on olleet hiljaksiin jo pitemmän aikaa, että manuaalista voimaa vaan. Ehkä hyvä, että jymähti. Siellä olis voinu tulla kuuma. Olen aivastellu itteni melkein tärviölle, kun viikkojen pölyjä tuli häädettyä.

Nuppipuoli tilttas taas kerran rojuasioissa, kun sitä on liikaa ja normaali kaaos siihen päälle näytti aika selvittämättömältä paikalta. Ei tarttis ku päättää sävy ja tyyli ja heittää loput meneen, mutta jotenki mentiin ottaan vielä yhtä tyylisuuntaa, kun oli tyrkyllä. Sellasta vielä, mistä ei ikinä ole innostunu aikasemmin ja mikä pitäs kaiken järjen mukaan huoltaa. Olen nyt siivotessa selvittänyt solmun päästäni ja tehdään niin, että osa kulutetaan huoltamatta loppuun uudessa päämajassa ja loput jätetään odottamaan valistuneempia ideoita. Mööpeleissä on se hyvä puoli, että niistä saa eron tekemällä rovion, jos ei muuta enää keksi =). Kärsimättömyys on huipussaan, enkä saa kunnon otetta mistään, kun tekemistä on liian monella taholla. Mun pitää vaan edelleen oppia sietämään keskeneräsyyttä ja kohdistamaan huomioni hallitummin.

Luonto on jotenkin yllätyksellinen tänä kesänä. Jotkut lajit on aikasessa tai ylirunsaita ja toiset taas myöhässä. Neilikat tulee kukkimaan ennennäkemättömästi ja on syreenitkin aika runsaassa kukassa, eikä näytös ole ohi kahdessa päivässä. Voikukista en sano mitään. No, en sano. Sammalleimut on myös jaksaneet kukkia tosi pitkään.

Kävin kesäretkellä mukavan porukan kanssa ja sieltä vaikka tällanen.

Tämä kesä on nyt visuaalista ilmettä aika monelta kantilta, mutta paljonko sen tekemiseen sitten itsellä riittää resurssit. Ehkä ei tarvitsekaan, kun vaan tietää konstit ja tuntee oman näkemyksensä. Saa nähdä - päivä kerrallaan. Päämajalla on sama tilanne, kun Remulla leffassa, että kuultaa vielä läpi ja pitäs vetästä se tikkusin kolmas kerros. Ei viitis millään. Kamat vaan sisään. Niinhän siinä vähän kävikin väliaikasesti, että loossista tuli laakilla kalustevarasto. Tekastiin myös yks kukkapenkki, jotta olis tuttua ajanvietettä moneksi kertaa siinäkin mielessä. Raparperia pitää kanssa siirtää sinne, kun sitä on julmat määrät. Piirakoita on tullut tehtyä, mutta ei niitäkään huvita monia väsätä, kun menee pelkäksi sokerin mätöksi.


Nyt menen taas hetkeksi aurinkoon nautiskelemaan.